odotin eilistä päivää kuin kuuta nousevaa ja nyt kun se on ohi, se sama tuttu tunne palasi. pyytämättä. se on se ahdistus joka riipii mua sisältä ja saa mut melkeen huutamaan tuskasta mutta silti pysyn hiljaa. en saa sanottua sitä ääneen.
en jaksa taistella enää. mä annan sen viedä mut mukanaan, saa nähdä mitä tapahtuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti