AHDISTAA.
mun ei pitänyt tänään viiltää. lupaus ei pitänyt. verenvuodatus on näköjään liian hauskaa.
jätin iltapalankin väliin. pakkopakkopakko laihtua. en kestä katsella tätä kroppaa enää. miksen osaa lopettaa kokonaan? se nälkä menee kyllä ohi, tiedän sen.
en saanut sitä koulupaikkaa. sanoivat ettei mun tässä vaiheessa kuntoutumista kannata. ettei mulla ole mikään kiire, ehdin opiskella vielä vaikka kuinka kauan ja ennen kaikkea terveempänä. se on kyllä totta, mutta mä halusin pystyä siihen. opiskeluun. edes jotenkuten normaaliin arkeen. enää ei silläkään ole mitään väliä.
mitä järkeä mun on enää nousta aamuisin ylös kun kaikki sattuu niin saatanasti?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti