everything i'm getting better at: gaining weight and problems

tosiaan, muutin maanantaina tänne kuntoutuskotiin. stressin on varmasti voinut musta huomata. se on purkautunutkin eri tavoilla, luulen että se osittain ainakin johtuu stressistä ja jännityksestä. oon itkenyt joka päivä, pakkoajatukset on saanu mut ahdistuksen valtaan, eilen sain noin kuuden tunnin sisään neljä "ahmi ja oksenna"-kohtausta. sit illalla vielä menin ja viilsin.

mutta mä pelkään että en laihdu. koska mulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin laihtua. nyt aion yrittää tosissani, ja ehkä musta vielä tuleekin pieni ja kaunis. mä näytän että musta on siihen.

en tule jaksamaan

avauduin jo instagramissa siitä kun oon niin huono. oon huono tytär koska musta on pelkkää vaivaa ja en osaa mitään. oon huono sisko kun pidän niin vähän yhteyttä. oon huono täti mun siskonpojalle koska en osaa pitää pienistä lapsista huolta yhtään. enkä uskalla oikeastaan edes ottaa häntä syliin koska pelkään että hänelle sattuu jotain mun takia. tajusin myös äsken kun käytiin mummon haudalla että olin kaikista viidestä lapsenlapsesta se kaikista huonoin. mä en kestä.

eilen join alkoholia. rakastan sitä mitä se tekee mulle. oon viillellyt tällä viikolla kahdesti. mitä mulle taas on tapahtumassa?

mulla on suunnitelmia tulevaisuuden varalle.

synkkiä suunnitelmia.

peilikuva tekee pahaa

en voi sanoin kuvata miten paljon vihaan itteeni just nyt. söin purkin sipsejä, suklaalevyn ja kaikkee muuta turhaa enkä pysty edes salaa oksentamaan. mä oon niin huonohuonohuono turha ihmispaska. mun pitää oikeesti laihduttaa itteni kuoliaaks. siihen on vielä pitkä matka mutta mun täytyy tehdä se. en mä voi jatkaa syömistä. mä kuolen kyllä, älkää pelätkö. ja pikemmin kuin uskottekaan.

oon kuin ilmaa ihmisille

illalla mä raavin käteni verille. oon oksentanut tänään kahdesti. en kestä tätä vaikka oon vapaaehtoisesti hoidossa. onneks enää yksi kokonainen päivä ja sit pääsen kotiin. mutta haluaisin kotiin nyt. heti. mä en tuu selviämään tästä. mistään.