seinät kaatuu päälle

en tosissani jaksa sua enää. mä en jaksais tai haluais viiltää mutta kun sä käsket niin jääkö vaihtoehtoja? ei. sä olet meistä se vahvempi, se joka saa tahtonsa läpi ja ei ole heti luovuttamassa. sä estät mua parantumasta, joten voisitko painua helvettiin mun elämästä?

mua pelottaa lauantai. jos sä tulet kiusaamaan mua taas kun koko suku on koolla, mä luovutan. en mä voi siinä tilanteessa paeta. mitä mä teen jos paha olo iskee mun omissa synttärijuhlissa?

en jaksais enää esittää että kaikki on hyvin kun ei todellakaan ole.

pelkään sekoavani. apua.

palasina

rikoin tänään sheiverin ja onnistuin sitten (vahingossa, kyllä) repäisemään palan ihoa irti. verta riitti. samalla pelkäsin. mutta mitä mä pelkään? samapa tuo vaikka vuotaisin kuiviin. kello tikittää ja mä oon sekunti sekunnilta lähempänä luovuttamista.

en jaksa enää viiltojen piilottelua ja valheiden keksimistä. mä haluaisin lopettaa mutta en pysty. oon kyllästynyt mutta haluan lisää.

uusi puhdas terä ja onnistun paremmin kuin toissailtana. valkoinen haava täyttyy punaisella verellä. ei riitä, ajattelen silti. mutta mikä mulle riittäis?

haluan hypätä metron alle, haluan etsiä meidän lääkepiilon ja niellä kaiken. tai edes yrittää. ne viimeiset hyvästit odottaa mua, mä haluan sanoa ne jo.

tahdon lähteä.

my shadow is the only one that walks beside me

multa kysytään mitä kuuluu ja mä vastaan että hyvää, kai. "miksi tuo kai?" en minä tiedä. en osaa sanoa enää itsekään.

mä tajuan olevani paska ystävä mutta en uskalla tehdä asialle mitään. työnnän kaikki pois mun läheltä. ei se ystävyys toimi yksipuolisesti, mutta en mä voi mennä puhumaan kenellekään. ei se ole mulle luontevaa. en olis oma itseni. mitä jos mut on luotu yksinäiseks? joo, niin sen täytyy olla. anteeksi.

tunnen odottavani jotain, vaikkei mitään käsitystä että mitä. jotain suurta? ihmettä? kuolemaa?

verinen ja tylsynyt terä makaa mun laatikossa. en jaksa koskea siihenkään enää. vaikka pitäisi. ei mulla ole sitä energiaa.

joo, mä haluan vieläkin tappaa itseni. mut mulle kuuluu silti ihan hyvää.