death may be painful but not as much as life

en oikeesti tiiä mikä äkkiromahdus mulle tuli. oon vaa nii helvetin väsyny taas.

vihaan itteeni ja elämääni enemmä ku mitään muuta, mulla ei ole ystäviä. suoraan sanottuna mua ei vittuukaa kiinnostais kyllä nähdäkään ketään, mut sama se. mä syrjäydyn tänne.

tänäänki vaa pelasin kolme tai neljä tuntia. joo, pelaaminen on hauskaa, mutta se vie mut pois todellisuudesta. kun pelaan nii enhän mä yhtään mieti sitä kuinka ruma ja läski oon. kuinka mun hiukset on kamalat ja kuinka muut tytöt saa kuviinsa satoja tykkäyksiä ja hyvä jos mä saan kymmenen. joo, olen ruma. joo, kukaan ei tykkää musta. haistakaa vittu hei.

mä en ikinä kelpaa itelleni. enkä muille. haluan vaa ottaa sen terän käteen ja vetää kaulan auki. ei se satu. mä tiiän sen. mikä tahansa on helpompaa ja kivuttomampaa ku elämä.

mitä maailma tekee mun kaltaisella ihmisellä?

ei mitään. ei vittu yhtään mitään.

oon syrjäytyny paska, jolla ei oo ystäviä. kavereita on mut niitäki nään vaa välillä koulussa. mut ei niitäkää kiinnosta.

oon oikeesti helvetin läski. näytän iha vitun hirveeltä. kukaan ei oo kiinnostunu musta missään mielessä. tahdon pois.

ajattelin et tällä kertaa en kertois kellekään. mitään. esitän vaa et kaikki on hyvin ja yhtenä päivänä mua ei enää ole. mut eihän se ketään haittais.

mulla on liian paha olo. mulla on niin paha olo että muhun sattuu. mä tunnen fyysistä kipua.

en mäkään kaikkea voi kestää. anteeksi.

alone.

mulla on jälleen uusi ongelma.
mulla ei oo ystäviä.
koulussa oon kaikki välkät ihan yksin. tai onha mulla kännykkä ja internet mut eihä sitä nyt seuraks voi laskee haha.

ja näillä mun muutamalla "kaverilla" on paljon parempia kavereita eikä niitä mun seura kiinnosta.

mulla on oikeesti ihan helvetin rankkaa ja uusia ongelmia tulee joka vitun päivä.

silti en oo luovuttamassa. en vaan edelleenkään voi.

............

en jaksa taistella, mut en saa luovuttaa.
mulla ei oo ystäviä, mut ketään ei kiinnosta.
mua stressaa kaikki, mut tätä ahdistusta täytyy kestää.
oon väsyny, mut en pysty lepäämään.
vihaan itteeni, mut on pakko elää sellasena kun oon.
mulla ei oo voimia, mut silti pitää jaksaa.
en tahtois elää, mutta on pakko.

auttakaa...

smiling but fighting.

pääsin jo kotiin, vaikka oon vielä sairaalassa kirjoilla. meen vielä vaan pari kertaa päiväks sinne ku tehdään psykologintutkimuksia mun lukemisongelmaa varten, mutta yhtään yötä en siellä enää vietä, jes. kotona on kuitenkin parempi, ja koska neljän seinän sisällä olo on syvältä. plus että hoitajat on ärsyttäviä, tosin en mäkään niille mukava ole :D

vaikka olo on ihan hyvä, mua stressaa silti ihan tajuttomasti. koulu ainaki järjestyy edes jotenkuten, vaihdoin luokkaa jopolle. saan varmasti sen ysiluokan nyt käytyä ettei ainakaa sen takii tarvii henkeensä ottaa...

mut ulkonäkö ahdistaa. syön taas tosi paljon vaikka haluaisin laihtua (niinkuin aina), mulla on hiuskriisi ja laittautumisongelmia. ja pitäis siivota kunnolla ja tehdä ja ostaa kaikkea. tarvitsisin lomaa mun ajatuksista ja stressistä, ne vie valtavasti voimia.

mutta ehkä kaikki helpottaa ajallaan, toivotaan niin.