vain pieni askel ja kipu on poissa

mun sormet on verestä tahmeat. mutta enhän mä ole viiltänyt. ei noita voi sanoa viilloiksi kun ei näe ylimmän ihokerroksen alle. ne paranee niin nopeasti eikä edes vuoda paljoa. naarmuja vain. mä nautin siitä muttei se riitä mulle.
ajattelu sattuu. makaan sängyllä täristen ja yritän olla suunnittelematta mitään. joo, kerroin ahdistuksesta. mutta itsemurhasuunnitelmat on liikaa.

pelkään oikeasti tappavani itseni. mikään ei enää tunnu auttavan.

kun pyhät loppuu, minä hyppään. 
tai niin mä toivon.