secrets don't sleep 'til they're took to the grave

viime yö oli kamalaheräsin ja sattui niin paljon etten pysynyt paikallani
lääkettä vaan ja takas nukkumaan
ei auta ei
tuntui että oksennan, istuin vessan lattialla kunnes olo vähän helpotti

mutta selvisin sentään.

miks en osaa kunnioittaa elämää?
kauheet syyllisyydentunteet siitä että oon kuormittanu muita
ihmiset on oikeesti saattanut voida huonommin mun takia
anteeks.
oon menettäny mun elämästä ihmisiä vaan koska oon idiootti
saisinko vain anteeksi?

tunnen syyllisyyttä myös siitä etten viiltele.
sun pitäis lopettaa ittes takii, ei muiden.
joo, tiedän.
en vaan nää syytä lopettaa itteni takia.
en mä ansaitse armoa, oikeesti.

haluan todella oppii hyväksymään itseni.
mut se taitaa olla mahdotonta
en varmaan koskaan tuu olemaan samanlainen kun olin ennen masennusta
en ees kyllä muista millainen olin

kannattaako enää edes yrittää?

death is the only salvation for me

miten mä en enää osaa ees satuttaa itteeni? pintanaarmuja joista ei edes tule verta.

mua pelottaa mennä nukkumaan koska herääminen on niin saatanan vaikeeta.

koulu ei jaksa innostaa. neljäs viikko menossa, pitäiskö luovuttaa?

en osaa elää. saanko jo luvan päästää irti?

vaikka tuhannesti kaadut, ei sua voi haavoittaa.

tänään aion puhua ihan aiheesta, eli kyseessä on joku muu kuin perus angstiavautuminen. osaan mäkin tehdä jotain muuta kuin valittaa.

oon niin monta kertaa saanut kuulla siitä että "miten sä voit olla masentunut" tai "sullahan on kaikki hyvin". varsinkin tää jälkimmäinen lause saa mut erittäin turhautuneeks ja ahdistumaan vielä enemmän. joo, on se tottakin. monen munikäisen ongelmat johtuvat esim. perheen päihteiden käytöstä tai väkivallasta. mua ei ole koskaan hakattu, mun vanhemmat elää (tietääkseni) todella onnellisessa avioliitossa, en ole nähnyt äitiäni IKINÄ humalassa. mua ei ole kiusattu koskaan. musta on välitetty aina. ainoat ns. ongelmat meidän perheessä on johtuneet lähinnä mun masennuksesta ja itsetuhoisuudesta. toisin sanoen mullahan on siis kaikki perusasiat kunnossa.

silti tämä tyttö harkitsee luovuttavansa suuren osan ajasta. ja sehän on nimenomaan mun vanhempien vika? no ei helvetissä. tää kaikki alkoi kun mä tajusin etten tykkää itsestäni. ja siitä on nyt 3 ja puoli vuotta enkä vieläkään usko että opin koskaan hyväksymään itseäni täysin. vaikka painaisin puolet vähemmän, se tuskin riittäisi. vaikka mulla olis täydelliset kasvot ja unelmien hiukset, en varmaankaan olisi tyytyväinen. en siis viihdy omassa kehossani. ajattelen itseni aina tietyn näköiseksi ja sitten kun vilkaisen peiliin, petyn ja herään todellisuuteen. (jos joku tietää mitä tämä on niin otan faktoja mielelläni vastaan!)

eli mitä tästä voimme oppia? vaikka mulla on "asiat hyvin", se ei tarkoita ettenkö sais olla masentunut. sitä paitsi, masennus on sairaus, EI pelkkä mieliala. masennus on muutakin kuin jatkuva vitutus ja tyytymättömydentunne. vaikka olisinkin ulkonäköni kanssa okei, en pystyisi unohtamaan kaikkia niitä virheitä jotka oon tehnyt. plus että suorituspaineet, energianpuute ja stressi muun muassa vaikeuttaa mun ylösnousua aamuisin.

ja niistä virheistä. mua hävettää ja nolottaa lähes jokainen liike minkä teen muiden kuin perheeni seurassa. en vaan voi sille mitään. asiat, jotka oon tehnyt 10 vuotta sitten, kummittelee mun mielessä vieläkin, antamatta mahdollisuutta anteeksiantoon. muut ihmiset on todennäkösesti antaneet ne jo anteeksi tai jopa unohtaneet ne kokonaan mutta silti en vaan uskalla enää olla tekemisissä niiden kanssa. yritän opetella senkin että menneille asioille ei voi mitään, eikä niiden sais antaa vaikuttaa tulevaisuuteen. se vie aikaa, mutten usko et se ois mahdotonta.

haluan vain sanoa teille kaikille, että teillä on oikeus olla masentuneita. ei ole mitään sääntöjä sille, milloin se on oikein ja milloin ei. vaikka oisit sosiaalisin ihminen ikinä, olisit voittanut lotossa, löytäisit unelmies kumppanin tai muut ihailis katkerana sun ulkonäköä, sun psyyke voi olla paljon heikompi kun sillä kodittomalla vanhalla köyhällä miehellä. ei kaikki oo niin mustavalkoista.

kaikki me ollaan samanarvoisia, meillä kaikilla on oikeus olla niin surullisia kuin tyytyväisiäkin. me ei voida tietää miltä toisesta tuntuu, joten kunnioitetaan toisiamme eikä aliarvoida kenenkään ongelmia. ei me maailmaa voida muuttaa mut jos tehdään itse kukin parhaamme, sillä voidaan auttaa jo paljon.

<3

olipas tönkkö lol

haluun kuolla haluun kuolla haluun kuolla haluun kuolla vitun ruma läski ämmä sust ei oo mihinkää MEE JO NYT SAATANA MITÄ SÄ ODOTAT haluun kuolla haluun kuolla haluun kuolla haluun kuolla haluun kuolla haluun kuolla haluun kuolla........

en tiedä jaksanko oottaa sitä kahta viikkoo.
mulle yritti äsken soittaa kolme ihmistä, väittää olevansa kavereita ja toivoo etten tee itelleni mitään.

haha, mulla ei oo kavereita. mä en oo mitään. en oo kaveri kenellekään. en oo mitään kenellekään.

veri on niin kaunista. mut miks vaan tollasii saatanan pintanaarmuja ETKÖ SÄ ENÄÄ TOTAKAAN OSAA.

älkää yrittäkö pelastaa mua