tällä hetkellä toivon lähinnä vaan sitä, että mun mielenterveys kestäisi koulunkäyntiä ja pystyisin oikeesti jatkamaan. viime viikolla olin taas jo lopettamassa. mä vaan satun olemaan sitä luovuttajatyyppiä, joka on valmis antamaan periksi kun vähänkään siltä tuntuu. ihme että oon edes hengissä enää.
juu tosiaan, musta tuntuu etten sovi tuonne alalle. oon liian tyhmä, en mä tiedä vittuakaan asioista joita mulle ei ole opetettu. kaikki mun luokalla tuntuu osaavan jo kaiken ja nauraa mulle kun kysyn apua. ENKÖ MÄ SAATANA TULLUT TÄNNE KOULUUN OPPIMAAN NÄITÄ ASIOITA????++? ja mä haluan oppia, mutta kun mä en opi lukemalla enkä kuuntelemalla, vaan mun pitää kokeilla itse. kokeilemalla, tekemällä, esimerkkien avulla. mä en ihan tosissani uskalla kysyä enää keltään mitään, koska en saa ikinä asiallisia vastauksia. jos mulle vaan vittuillaan että "vittu sä oot tyhmä kun et totakaan tiedä", ei se auta. en saa vastausta vieläkään. ja siihen vielä paha olo kaupan päälle. kiitti niin saatanasti. ainakaan mun vanhemmat ei oo voinu auttaa mua. äiti ei käytä tietokonetta. paitsi mitä töissä on pakko, mutta vapaa-ajalla, ei lainkaan. ei mun isäkään käytä ellei ole pakko. kuka mulle olis voinu opettaa?
kaiken kaikkiaan oon tosi sekavassa mielentilassa ollu jo jonkin aikaa. en osaa päättää, elänkö vai kuolenko. en haluais toisaalta kuolla, mut joku mun päässä sanoo et se ois paras ratkaisu. välillä aina päädyn siihen, et okei, vois.
ja tunnen helpotusta. tuntuu siltä et yhteiskunta pakottaa mut siihen, kaikki yrittää viestittää mulle että
tapa ittes, tee se. mut en oo varma. aika näyttää.
P.S. mulla on nykyään myös muutama lukija, suuret kiitokset siitä! :) nyt kun tiedän että täällä joku käy, olisiko teillä toiveita, postausehdotuksia, mitä vaan? kommentit on aina erittäin tervetulleita, jos on ideoita tai mitä tahansa sanottavaa, antaa tulla! kiitus <3
