anteeksi.

mä näen että te ette välitä musta enää. ette pidä mua enää ystävänä. mutta ehkä mä olen sen ansainnut. jään mielelläni yksin. ettepähän ainakaan jää kaipaamaan kun päätän vihdoin lähteä täältä. tiedän olevani etäinen ja kylmä, mutta se on mitä masennus on mulle tehnyt. se estää mua olemasta oma itseni, pitämästä ihmissuhteita yllä. mutta mä tarvitsisin teitä silti. te välititte niin paljon. mä tunsin sen, mä NÄIN sen. nyt, mulla ei ole teitä enää. te hankitte mulle apua silloin kaksi vuotta sitten, ja nyt me ei enää puhuta.

en siis omista enää yhtäkään virallista ystävää. kiitos vaan, ja anteeksi kusipäisyyteni.

niin paha olla. saanhan jo lähteä, saanhan?