untitled

oon päässy pahimman yli, toistaseks. en tehny sitä äikäntyötä, etiikantyökin jäi kesken. pelkäsin jo joutuvani tappaa itteni sen takii et olin kussu kouluasiat niin pahasti. mut asia selvis. helpotuksen huokaus.

sain vähän motivaatiotaki takas. kyllä se siitä, kouluuki enää yks viikko. vihdoinkin. en ois uskonu et se vuosi menis niin nopeesti!

haluaisin vaa silti normaalin elämän, tai siis että tulisin itteni kanssa toimeen, selviäisin arjen haasteista enkä haluais kuolla.

mä ehkä haluankin elää.

ei se ollu teidän vika....

se on mun syytä. ihan kaikki. anteeks.

en ois halunnu teidän tuntevan syyllisyyttä. koska tää kaikki on mun omaa syytä. oikeesti, uskokaa pois. mä olen niin pahoillani.

oon niin paska ihminen. vihaan itteeni enemmän ku mitään muuta. mieluummin kuolen ku elän tällasena.

haluun pois täältä, mä en tee täs paskassa maailmassa yhtikäs mitään. mä en jaksa.

mun omat jalat ei kanna enää kauaa
mä rakastan teitä niin paljon
mut olkaa kilttejä
antakaa mun mennä

hieno päivä. kerrassaan loistava.

jumalauta kun en pysty heräämään aamusin. kukaan ei tajuu et se on melkeen mahdotonta. antakaa armoa.

nukuin aamulla pommiin nähden samalla painajaisia siitä että näin tapahtuisi (kyllä, niin ihan oikeasti kävi). heräsin ihan paniikissa ja aattelin vaan että ei, ei taas. puolen tunnin päästä kouluunlähtö. ja sitä ennen ehdin jo taas repii käteni auki.

kouluun sitte kaks tuntia myöhässä. ja ahdistus level over 9000. puolen tunnin jälkeen kysäisin opettajalta oisko terkkari paikalla ja eipä ollut. mutta lähellä koulua kuitenkin, joten multa kysyttiin jos haluaisin lähteä sinne. olin tunnin päästä lähdössä polille mut mua ahdisti nii saatanasti ettei tunnilla olosta oikee tullu mitää, ja halusin päästä juttelee jonkun kaa. niinpä lähdin sinne, olin siellä tunnin ja lähdin bussiasemalle. kävin polilla ja syömässä ja tulin iskän kyydillä kotiin.

nyt on jo parempi fiilis mut aloin miettimään; haluanko mä oikeesti elää? vaikka menis hyvin ja kaikki ois lähes täydellistä?

päätin kuitenki toistaiseksi elää. takaovi on aina auki, mutta kun siitä kulkee niin takaisin ei enää pääse.

help me before it's too late

alamäki jatkuu.

oon repiny käsiäni auki taas koko viikon. ei se ole mulle oikeestaan tapa käsitellä pahaa oloa tai auta millään tavalla. mä vaan rakastan sitä niin paljon. saan siitä tyydytystä. ja mä pystyn satuttaa itteeni ja se tuntuu täysin oikeelta.

oon menettäny kontrollin syömisenkin kanssa. ahmin ja ahmin niin kauan että tulee paha olo, ja tekee mieli oksentaa. samalla mua ahdistaa, haluan lopettaa mut jatkan syömistä. ja vittu ku en mä sillä laihdu. saaatana.

miksei asiat vois vaan järjestyä?

perjantai-rant #666

anoreksia houkuttelee mua. haluisin vaan vittu sentää olla laihempi. miks en vaa voi nähdä ja tuntee et kuihdun pois? haluaisin vaan käydä lähellä kuolemaa.

luulin jo taas et mulla menis hyvin. mut ei.

meil oli tänää vähä erilainen koulupäivä, ja aamulla iski saatanallinen ahdistus. se sit jatku koko päivän. iltapäivällä koulun salissa näytettiin elokuva, jonka aikana olo oli yhtä helvettiä. ahdisti, mut mitään ei tullut ulos. ei kyyneliä, ei mitään. halusin oksentaa sen olon ulos, mut ei se olis toiminu. halusin vetää kaulan auki ja tuntea sen pahan olon valuvan pois.

elokuva sit loppu, sulkeuduin koulun vessaan ja itkin. se helpotti vähäks aikaa. mut tottakai se tuli takas. tekis mieli luovuttaa.

tahdon viinaa. ja viillellä, ei se varmaa oloo helpota mut mä vaan rakastan sitä niin jumalattomasti. miks siitä täytyy jäädä jäljet?

mun vaari saattaa vedellä viimeisiään. se on tosi heikko, vanha ja sairas. se on ollu nyt muutaman viikon sairaalassa, ja kotiutettiin tänään. vissiin tunti pari ehti kulua kunnes taju lähti. ja ei kun takas sairaalaan.

vaari ei koskaa oo ollu mulle hirveen läheinen mut se satuttaa silti saatanasti kun menettää jonkun. kyllä mä sen tiedän.

mut miksen ite voi riistää itteltäni henkeä satuttamatta muita?

mä romahdan taas.
auttakaa joku...

SAATANAN VAPPU

vittu et vituttaa lukee ihmisten kännisekoiluja eiliseltä. ja yhyy nyt on kamala olo. hajotkaa darraanne vitun pellet.

joo, olisin itekin voinu mennä ryyppäämään. mut ei. mulla ei ole kavereita, niin milläs luulette. ja ihanku kotona saisin kalsarikännit vetää.

onneks tää on mun viimeinen vuosi alaikäsenä. sit saan laillisesti juoda itteni hengiltä. vittu.