mä en jaksa enää yhtään.
mä haluan vaan lopettaa tän kaiken.
vaikka en sais.
mut mun on pakko koska en kestä enää.
asiat ei muutu paremmaks, ei ikinä.
en kelpaa kenellekään.
mä olen matkalla kotiin, siellä en tunne kipua.
ei kipua eikä tuskaa.
kiitos, ja anteeksi. näemme vielä joskus <3
MIKSEN MÄ OSAA LOPETTAA SYÖMISTÄ???
oon ihan hirvee kasa läskiä ja mun on pakko laihtua, koska en kelpaa tällasena kenellekään... mut en osaa. mä en vaan osaa.
lisäks mua ahdistaa ihan helvetin paljon, enkä tiiä miks. jouduin lähtemään mun siskon lapsen synttäreiltä eilen todella aikaisin koska mua ahdisti.
en myöskään osaa hakea apua. oon vaan yksin täällä mun huoneessa enkä uskalla mennä pyytämään hoitajilta lääkettä tai mitään.
mä en jaksa elämää... saanko tappaa itseni? saanhan?
"i'm gonna be so hot when i'm thin."
"you're so fat. stop eating."
"wish i could just cut the fat off."
"daily reminder: don't eat."
mä en tällä hetkellä halua mitään muuta niin paljon kuin sitä että olisin laiha. mutta ei. miten voinkin olla tällanen valas? oksentaminenkaan ei onnistu. oon niin surkea. läskiläskiläski.
mä en ikinä tuu olemaan tarpeeks hyvä. antakaa mulle anteeks... jooko?
jos jotkut teistä eivät tätä vielä tienneet, niin olen osastolla. tulin tänne keskiviikkoiltana. ja tottakai mulla oli piilotettu terä mukana eikä hoitajat löytäneet sitä kun mun tavarat tarkastettiin. ja niin, hetki sen jälkeen kun olin maannut omassa huoneessani ja mun olo oli aivan kamala, päätin että nyt on se hetki. menin suihkun lattialle ja viilsin. montakin kertaa mutta yksikään viilloista ei ollut mulle tarpeeksi syvä (paitsi yksi, mutta sekään ei ollut niin syvä että se ois tarvinnu tikkejä). itkin suihkun lattialla verta valuen kunnes hoitajat tuli huoneeseen ja jäin kiinni. mut siirrettiin eristyshuoneeseen ja nukuin siellä yön.
tunnen itteni likaseks superläskiks huomionhakuseks huoraks joka on vaan helvetin säälittävä...
moneen päivään en saanut ruokaa kunnolla alas. paitsi tänään sain aika hyvinkin, mutta silti en pystynyt olla oksentamatta. en oo taaskaan pitkään aikaan oksentanut, mutta heti kun tulin sairaalaan niin sekin alkoi. yks ongelma on kans se et en osaa olla polttamatta tupakkaa ilman että tumppaan sen käteeni. se sattuu vielä paljon enemmän kuin viiltely, ei kannata kokeilla. siitä jää rumemmat arvetkin.
lisäks oon hakannu päätäni seinään ym. kivaa. äsken iltapalalla yritin pölliä voiveitsen ja viiltää sillä mutta jäin kiinni. sanokaa jooko että oon säälittävä. niin vitun säälittävä.
mulla on vaan pakottava tarve viiltää, hakata itteeni tai vaikka tehdä itsemurha. anteeksi kaikki, mä ehkä käyttäydyn kuin 5-vuotias vaikka olen aikuinen ihminen, mutta kun mä en aina vain ole oma itseni. koittakaa jooko ymmärtää.
mut laitettiin tarkkailuun, en tiiä kuinka pitkäks aikaa. ja tästä hoitojaksosta voi tulla aika pitkä, mikä ei kauheesti mua ilahduta.
mutta joo. ehkä mä selviän, ehkä en. kukaan ei sitä tiedä. toivotaan parasta.
mä olen ollut yllättävän pirteä, mutta se ei silti tarkoita sitä että haluaisin elää. ei.
en jaksaisi enää edes ottaa joka aamu seitsemää pilleriä, en jaksaisi pestä hampaitani, en jaksaisi tehdä kotitöitä, en jaksaisi käydä suihkussa. en mä jaksais mitään...
tänään illalla suunnittelin viiltämistä. en oo kyllä varma siitä vielä, mutta haluaisin kovasti tehdä sen. mä jään siitä kuitenkin (mun tuurilla) kiinni. tai en tiedä.
en kestä elämää enää. päästäkää mut pois, jooko?
en osaa enää viiltää.
saan aikaan pelkkiä pintanaarmuja joista ei edes tule kunnolla verta.
kokeilin äsken kahdella keittiöveitselläkin, mutta ei. ei siitä tullut mitään.
oon niin ahdistunut ja surullinen.
oon vaan epäonnistunut paska jonka täytyy kuolla.
MÄ EN KESTÄ ENÄÄ.
:(
oon ollu viikon tänään kotona ja nyt jo olisin valmis lähtemään takaisin osastolle... ehkä mun on kuitenkin parempi olla kotona toistaiseksi.
mä olen myös ihan liian lihava. syön ihan järkyttäviä määriä enkä liiku paskan vertaa. painan ihan älyttömän paljon. miten mä saisin painon putoamaan?
en myös koskaan tuu saamaan ketään niinkuin edellisessä postauksessa sanoin. juuri sen takia että mä olen ruma ja lihava, ja kaiken lisäksi ihan kamala ihminen.
mä haluan pois täältä... normaalisti kuolema pelottaa mua mutta nyt se tuntuu lohduttavalta.
mitä tässä tilanteessa kannattaisi tehdä? itsemurha?
varmaankin.
mut uloskirjattiin osastolta tiistaina, ja oon nyt jo niin surullinen ja maassa että tekis mieli itkeä.
voi luoja mä oon turha. musta ei ole mitään iloa kenellekään. eikö olis vaan parempi jos mä kuolisin pois?
MÄ HALUAN KUOLLA... auttakaa...
mä olen ällöttävä. mitä mun pitäis tehdä? laihdutuksesta ei tule mitään ja mun pitäis todellakin pudottaa painoa.
en kestä itteeni. oon ihan hirveen näkönen...
saanko vaan kuolla?
voisin ottaa kaikki lääkkeet mitä kaapista löytyy. tai viiltää valtimot auki. ihan mitä tahansa millä henki lähtis.
oon niin väsynyt. en jaksais enää pitää ittestäni huolta tai mitään muutakaan. mä myös tunnen itseni ihan helvetin yksinäiseksi kun mulla ei oikeestaan ole ystäviä. ei sillä, en jaksa olla mitenkään älyttömän sosiaalinen mutta olis se nyt kiva olla muutama kaveri.
saanko jooko ottaa ne lääkkeet? en jaksa tätä paskaa enää sekuntiakaan. haluun pois...
palasin juuri pari tuntia sitten lomilta ja nyt haluan jo kotiin. haluan kotiin just nyt. en jaksa olla täällä enää, en kestä tätä.
mä haluan myös viiltää. pitkästä aikaa...
ja mä haluan kotiin. päästäkää mut kotiin jooko? en kestä tätä sairaalaa enää...
