i'm such a failure

oon pettyny itteeni. mä en enää pysty hallita syömisiäni. ahmin. paljon. koko ajan.

sit kun pääsen kotiin, aion ottaa sen laihdutuksen tosissani. voi kunpa oisinki pieni. joku 40-kilonen. ois aika perfect.

mulla pitäis olla uloskirjoitus maanantaina 13.5. kaks viikkoa vielä. teen kaikkeni et pääsen sillon pois. mulla on kotona hyvä olla. mut omassa koulussa ahdistaa. mut sitten taas mua ahdistaa osastollakin. oh shit.

pari ekaa päivää omassa koulussa oli ihan mukavia, mutta tänään mua ahdisti jo tosi paljon. mua pelottaa miten pärjään ens syksynä.

oon päättäny, etten enää muuta kun haaveile itteni tappamisesta. mä en voi kuolla. teen kaikkeni et pysyn hengissä. mutta itteni satuttamista en lopeta. siitä on hankalaa tai oikeastaan mahdotonta päästä eroon. sitäkään en ollu tehny pitkään aikaan, mut tänään sitten...

kaks viikkoa pitää vielä kestää. sitten se loppuu. :)

paras loma

pääsin taas torstaina perhetapaamisen jälkeen lomalle ja olen maanantai-iltaan asti kotona. se omakouluharjoittelu siirtyi maanantaille, mikä on toisaalta ihan hyvä, sain pidemmän loman ja pääsin eilen siskon kanssa helsinkiin!

mä jotenki kammoan ulkona syömistä ja hyvää ruokaa koska pelkään syöväni liikaa. mut sit taas oon ilonen et voin nauttia ruuasta. mutta miten siitä voi nauttia ku katuu kaikkea mitä syö.

eilen söin kymmenen palaa suklaata, palan pizzaa ja donitsin. hups. onneks helsingis tuli käveltyy. plus sitten käytiin syömässä burritot ja haettiin smoothiet arnoldsista. noh...

maanantaina ravitsemusterapeutti tuli tapaamaan mua osastolle ja kertoi jostakin tutkimuksesta mikä tehtiin joskus kauan sitten terveille miehille, ja he söivät puolet siitä mitä olisi tarvinnut, ja mitä muutoksia heille siitä seurasi. olihan se aika karua kuultavaa, mutta mua ei kiinnostanu. mulle otettiin käyttöön se ensimmäinen ateriasuunnitelma mikä tehtiin joskus, mutta mä päätin etten noudata sitä joten ei hoitajat voi pakottaa mua syömään. mä toivoisin ettei mun syömisiin puututtais mut se on mulle ongelma. ihan oikea sellainen. mua luullaan teiniks joka vaan kapinoi kun ei syö.

ja mä voisin oikeasti ehkä hyväksyäkin itteni mut vihaan mun kroppaa niin paljon.

mut sitä maanantaita innokkaasti odotan. pelkään vaan että meidän koulun tytöt saavat mut tuntemaan itteni taas täyspaskaks. en oo nähny niitä kolmeen kuukauteen. onneks mulla on kavereita tukena. kyllä se hyvin menee.

jotain part 666

mä tajusin kuinka paljon vihaan mun kroppaa. really.

sanokoot ihmiset mitä vaan, mut mun on pakko olla laihempi. oon tosi huono "anorektikko" tai jos mul edes on mitää syömishäiriöö. ensinnäkin, oon normaalipainonen. toiseksi, en edes syö mitenkään vähän. osastolla pyrin syömään kaks leipää yhteensä aamu- ja iltapalaks ja PIENI lounas ja PIENI päivällinen. seki on varmaan vitusti liikaa. mun on oikeesti ihan pakko, pakko, pakko laihtua. sanokoot ihmiset mitä tahansa. vittu.

mulla saattaa olla uloskirjotus vielä tässä kuussa. ihanaa. jos on. koska en kestä enää. haluun pois.

ens perjantaina on oman koulun harjoittelu. toivon et se menee hyvin. mul on semmonen olo et mua ei enää hyväksytä siihen porukkaan vaikka mun kaverit on osottanu välittävänsä. tai sit se on vaan iso huijaus.

en tiiä mitä ajatella. mun pää on ihan sekasin.

toivon et mulla on syitä elää...