i can't deal with this anymore

oon monta päivää taas ahminut kaikkea mahdollista. en osaa lopettaa enää. en pysty hallitsemaan itseäni. kohta mä painan oikeasti taas sen 95 kiloa kun olen vaivalla nää kymmenen kiloa saanut pois. sillon mä varmaan tapan itteni. en kestä mun ylipainoa ja ulkonäköä enää kauaa, mutten varmaan pääse ikinä normaalipainoon. kukaan ei huoli mua koskaan jos näytän tältä (...eikä tosin huolis muutenkaan)

tänä viikonloppuna join pitkästä aikaa alkoholia. en tosin juonut paljoa mutta sen verran että muistin kuinka hyvää se ihmeaine onkaan. nyt mä haluan sitä lisää. haluan olla kännissä. ja tehdä itsemurhan, se ois varmasti helpompaa humalassa kuin selvinpäin.

reilu viikon oon nyt ollut kotona. kyllä tää vielä loppuu. sitä en tosin vielä tiedä pääsenkö tästä eroon vai lopetanko elämäni. tässä on kyllä aikaa päättää.

en taida kyllä jaksaa tätä elämää enää kauaa.

kellään mitään vinkkejä??

miten pystyn olla syömättä kun mulle tulee ihan hirveitä mielitekoja monta kertaa päivässä? mun pitäis pudottaa painoa eikä saada sitä lisää.

kyllä mä syön ihan riittävästi ja oon ihan kunnossa. ahdistaa vaan.

mun on vielä joku päivä pakko tappaa itseni. vaikka en haluaisikaan. oon niin avuton ja surkea tässä maailmassa että en kohta kestä enää.

se päivä ei ole vielä tänään. mutta se tulee vielä.

i would happily die tonight

mut uloskirjattiin tänään.

olin todella onnellinen tähän asti. nyt taas tuntuu pahalta. toivottavasti tää johtuis vaan siitä että oon väsynyt. voisin nyt ottaa ison kasan lääkkeitä, mutta en tee sitä vielä. joku päivä vielä mä sen teen.

söin tänään pizzan ja ostin ison kasan irtokarkkeja. pelkään että mun paino alkaa taas nousta. haluan vain olla laiha. mutta tuskin tuun koskaan olemaan.

mulla ei ois mitään hätää jos mun vartalo ois siedettävä.

mitä mä teen? pärjäänkö mä todella kotona?

suru joskus kiinni saa ja vie mukanaan

oon syöny viimeks perjantai-iltapäivällä.

mun on pakko laihtua. vaikka tiedän etten laihdu näin mutten enää uskalla syödä. kun juonkin jotain niin iskee hirvee katumus ja ahdistus. mä en SAA syödä. mut kukaan ei ymmärrä sitä.

tiiän että paastoaminen on typerää ja turhaa touhua. ei sillä saavuta mitään. teen vaan pahaa itelleni. mutten pysty kunnolla hallitsemaan mun ajatuksia, mä en aina voi sille mitään että teen kaikkee tyhmää. antakaa anteeksi, jooko?

kaikki väittää olevansa huolissaan musta. miks mä teen tän? miks mä oon tällanen idiootti? ja lihava? MIKSI???

parempi vaan ku kuolisin pois, ois kaikille helpompaa.

elämään pääsee vain harvat ja valitut

sinne meni se hyvä fiilis. mä voisin vetää ranteeni auki vaikka heti jos vaan ois jotain millä tehdä se. harmi vaan ettei ole. mä en oikeesti pääse pois täältä ikinä. koskaan. toivoin niin paljon et oisin saanu viettää viikonlopun kotona mut ehei. täällä ollaan ja pysytään. yks syy miks mä oon osastolla, on itsetuhoisuus ja ne ei tajua että se vaan lisääntyy kun joudun olla täällä. no, vietetään osastolla sitten loppuelämä, ihan sama. voi helvetti...

mä olisin halunnut elämän...

haluan vain kuihtua olemattomiin

suurinpiirtein -10kg siitä mitä olin painavimmillani. mun kai pitäis olla tyytyväinen, mutta arvatkaa olenko? no en. tottakai oon ilonen että oon saanu painoa pois, koska en oo mitään muuta kuin suunnaton kasa läskiä. mutta se kymmenen kiloa on niin hirmu vähän, että melkein itkettää. haluaisin painaa sen 40-50 kiloa. en tätä 85 kiloa (hyi) mitä painan nyt. ällötän itseäni. haluaisin vain olla laiha ja kaunis, kun ei musta mihinkään muuhunkaan oo.

mun mielestä sairaalloisen laihat ihmiset on vaan kauniita. vaikka ne onkin sairaita, silti mä haluaisin olla sellainen. miksen saa? miksen oo? miksi mä olen vaan tällainen kasa läskiä? mä en ole laiha, kaunis enkä lahjakas millään tavalla. vaikka muut väittää muuta, kyllä mä itse sen totuuden tiedän.

se 40 kiloa olis kyllä niin unelma.