jos sittenkin....?

en tiiä haluunko sittenkään. mä en jaksa tällasta elämää.

mut en voi tehdä sitä vielä. pitääks mun tosissaan oottaa kevääseen asti?

sen näkee sitten.

sun katseesta näkee et oot kulkenu sen matkan

musta tuntuu älyttömän tyhmältä kirjottaa tätä blogii vaa itelleni, mut en kuitenkaa haluis poistaa tätä. enkä mä mitään satoja lukijoita haluais mut muutamaki olis kiva!

mut joo hengissä ollaan ja on kai pakko pysyäkin. rankkaa on, ihan helvetin rankkaa. onneks nyt on syysloma niin saan vähän levähtää ja syrjäytyä lisää.

yksinäisyys on mulle tosi paha ongelma. mut miten elät sosiaalista elämää ku luulet et kaikki vihaa sua? en ees tiiä onko se niin vai luulenko vaan. todennäköisesti jälkimmäinen. mut en sanois et musta tykätäänkään. tuskin herätän ihmisissä mitään positiivisia ajatuksia.

on mulla ne muutama 'ystävä' jos heitä siksi voi kutsua. luulen heistäkin ettei niitä kiinnosta mun seura, vaikka tiedän kyllä et se vika on mussa. en mä keneenkään yhteyttä pidä. en mä mene ite ihmisten seuraan. ei kukaan tule mun luo, vaan mun pitäis mennä toisten seuraan. mut koska kaikkihan ajattelee musta niin negatiivisesti niin enhän mä kenenkään luo mene. hah.

oon ollu tosi herkkä viime päivinä. mulle ei oo tarvinnu sanoo ku päivää niin oon jo melkeen ollu keskari pystyssä. mut se onneks vähä helpotti jo :D vähän..

yritän vähä väkisin pysyä pystyssä. mutta ei tässä oikeen vaihtoehtojakaan ole.