anteeksi etten ole vastaillut kommentteihinne. en oo saanut aikaseks avata konetta ja en jostain syystä pysty puhelimella vastaamaan nimellä kommentteihin..
but the real question is: mitä mulle kuuluu?
no, suoraan sanottuna paskaa. mä yritän kyllä tsempata mutta se on tajuttoman vaikeaa. aion ainakin yrittää jatkossa puhua enemmän mun olosta ja ajatuksista. näitä takapakkeja tulee vielä ja paljon, mutta oon päässy mun sairauksien kanssa valtavasti eteenpäin jo tässä vaiheessa.
kuten jo instassa (sthefighter) sanoinkin, mulla ei pahemmin pariin viikkoon ole tehnyt mieli viillellä. nykyään haluan ottaa kourallisen lääkkeitä ja odottaa mitä tapahtuu. keskiviikkoiltana lähdin mukamas "kävelylle". kukaan ei osannut epäillä mitään, koska olin ollut koko päivän pirteän oloinen. meninkin sitten apteekkiin. sieltä takasin, 15g lääkkeitä naamaan ja nukkumaan. heräsin muutaman tunnin päästä siihen kun yövuorolainen tuli mun huoneeseen ja hän oli jo lähdössä kun sanoin että "odota, tein jotain tosi tyhmää." kerroin siis mitä tein ja tottakai vedin siinä sitten pullollisen hiiltä ja ambulanssilla sairaalaan. siellä sitten tarkkailussa seuraavaan päivään josta siirryin päivystysosastolle. pääsin tänään pois sieltä. musta tuntui että olin siellä ihan turhan takia, kun mulla ei ollut edes kipuja tai mitään, ja mun ympärillä oli suunnilleen lähes tajuttomia ihmisiä. vein paikan sellaselta joka sitä oikeesti ois voinu tarvita.
mulla on nytkin ihan älyttömän paha olla. ahdistaa. voisin ottaa saman määrän vaikka kaksinkertaisena. mua jäi mietityttämään oisko mun pitäny sittenkin suostua osastohoitoon mutta sekin toisaalta ajatuksena ahdistaa. sitä paitsi mulla on maanantaina poliaika ja tiistaina lääkäri joihin mun täytyy mennä. en mä voi nyt mennä hoitoon.
elämä on liian rankkaa mulle. pelkään että romahdan täysin. se ei oo kaukana.
