elät vain yhden kerran

olen huoneessani yksin, ja parin tunnin täälläolon jälkeen päätän että nyt on se hetki. kaivan terät esiin ja viillän. menen sängylle istumaan ja näen kun valkoisiin lakanoihin ilmestyy punainen läntti. hoitaja tulee kysymään oloa ja kysyy haluanko rauhoittavaa. vastaan myöntävästi ja hoitaja lähtee hakemaan lääkettä.

otan terän uudelleen esiin ja viillän ranteeseen. en osunut suoneen mutta näin sen. kuinka lähellä se oli. miksi olen niin huono? oveen kuuluu koputus ja yritän nopeasti piilottaa terää mutta se tippuukin lattialle. hoitaja näkee veriset lakanat. jäin kiinni. voi paska. menemme kansliaan ja verta tippuu perässäni käytävälle ja kanslian lattiakin on veressä. "onko sulla enempää teriä?" ei, vastaan mahdollisimman viattomana.

haavojen paikkaamisen ja diapamin jälkeen vuorossa on tavaroiden ratsaaminen. "täällähän näitä on, sä huijasit. etkö sä tyttö haluakaan apua?" haluan, soperran itku kurkussa.

ensimmäinen yö on selvitty. täällä on kamalaa. mutta ehkä mä saan sitä apua.

näen tässä nyt kaksi vaihtoehtoa: joko toteutan mun suunnitelman, lopetan tän kaiken kärsimyksen ja lähden pois tai sitten kituutan itseäni ja kärsin täällä kunnes romahdan lopullisesti tai sekoan.

en tiedä. jompikumpi pitäis valita mutta en osaa päättää. kunpa joku tekisi sen päätöksen mun puolesta.

kuoleman kaunis kutsu

VOISKO TÄÄ JUMALAUTA LOPPUA JO. hyvä että pystyn normaalisti hengittämään kun ahdistaa niin paljon.

mä haluanhaluanhaluan lopettaa tän kaiken lähteä pois tästä kylmästä ja pahasta maailmasta

maanantai mikset voi tulla nopeammin mä haluan vaan pois jo nyt

ansaitsen kuolla

voisin sanoa ettei tää ahdistuksen määrä oo enää reilua mutta kun se on. mulle. oon niin huono. huonohuonohuono. ymmärrätkö sä että sä olet huono? kyllä mä sen tiedän. mä ansaitsen tän kaiken mutta mä en pysty sietämään tätä.

laihdutusprojekti ei etene. olen ahdistunut, ahmin ja ahdistun siitä lisää. oravanpyörä. mitä tässä pitäis tehdä kun mun peilikuva oksettaa mua mutten osaa tehdä asialle mitään?

alan olla askeleen lähempänä mun suunnitelman toteuttamista. oon toivoton eikä kukaan voi auttaa mua. tekis vaan mieli pelastaa itseni ja lähteä päivystykseen mutta ei mulla ole pokkaa.

antakaa anteeksi. olen vain niin väsynyt tähän.

vastatuulessa

mielessä pyörii alkoholi ja laihtuminen. sanoin juuri yksi päivä kavereille etten halua olla ihan langanlaiha. nyt haluan. ihan itkettää millaiseen kuntoon oon itseni päästänyt, oon lihonut tolkuttomasti. tahdon laihtua, mutta se vaatii niin paljon työtä. kävin tänään lenkillä mutta mitä se auttoi? ei mitään, varsinkaan kun oon syönyt niin paljon kaikkea turhaa. paastoaminen on se mikä auttais, ja nyt kun se tässä elämäntilanteessa onnistuis niin why not? haluan saada iloa ja onnistumisen tunnetta edes jostain.

ja alkoholi pyörii mielessä, kyllä. se on ollut jo jonkin aikaa mutta nyt kun olen täysi-ikäinen uskallan puhua asiasta. vierastan viinan makua vähän vieläkin mutta se mitä se tekee, on jotain taivaallista. se voi tappaa mut, sitähän mä haluan? juoda niin paljon kuin pystyn ja sammua. enkä heräis enää ikinä.

arvet haalenee, kipu kovenee. en oo pitkään aikaan saanut juteltua kenenkään kanssa kunnolla.

mulla ei ole ketään kelle kertoa että mä vielä tapan itteni jos tää jatkuu näin.

kuulumisia kuvien muodossa

en vaan pysty tähän enää. oon lihonut ja tietä takaisin ei ole, en pysty elämään tällaisena. nyt täytyy lopettaa joko syöminen tai sitten eläminen.

valitsen molemmat.

kaikki oli jo hetken hyvin

luulin jo että tää alkais helpottaa mutta ei. lisää uusia stressinaiheita kun pääsee jostakin eroon. tää ei lopu ikinä.

terään tarttuminen oli virhe. nyt mä haluan viiltää kurkkuni auki mä haluan juoda itseni kuoliaaksi. viiltää juoda polttaa viiltää juoda polttaa keuhkot paskaksi ja KUOLLA.

turhaan mä taas huudan apua kun kukaan ei ole kuulemassa.

kauas pois

kaiken piti olla hyvin.
muttei ole enää.

mun täytyy kuolla.
tähän ei jää vaihtoehtoja, mulle ei anneta niitä.

mun päässä ei liiku enää mitään järkevää.
luulin jo että mulla olis mahdollisuus olla terve mutta ei.
mä luovutan kaiken suhteen.
anteeksi.