oksentelu on tullut tavaksi. eilen yritin kuristaa itseni ja hoitajat ryntäsi huoneeseen ja vei multa vaatteetkin päältä. kaikki kamat lukkojen takana ja sairaalavaatteet päälle.
hakkaan päätä seinään. hoitajat ei pidä siitä ja käskee lopettamaan. mutta mä en osaa. mun on jollain keinolla satutettava itseäni, enkä keksi enää muuta kuin hakkaaminen.
mä haluan kuolla. tavallaan mä haluan myös elää. elämässä on niin paljon hyvääkin.
mä nousen täältä vielä, eikö niin?
oon elänyt viime päivät sumussa. mut siirrettiin toiselle osastolle koska niiltä loppu keinot mun suhteen, mut tää uus osasto on kamala.
sain injektiolääkitystä, olin eristyshuoneessa ja käväisin lepareissakin. tätäkö mä olen halunnut? että mulla olis saatanan paha olla?
ei tää lopu ikinä. miksei vaan voi nukkua pois?
anteeksi kaikille, huhtikuu on mennyt mulla kokonaan ohi enkä pysy enää perässä siitä mitä tapahtuu.
antakaa vain anteeksi.
ei tästä tule mitään. en syö, tai syön vähän ja kadun. mä oon oksentanu tänäänkin kahdesti. eilen yritin hirttää itteni vessaan. musta ollaan huolissaan.
tahdon jo lepäämään. mua rakastetaan ja mä tiedän sen mutta mä haluun vaan nukkua pois. ehkä kuitenkin osasto on mulle oikea paikka just nyt. mua voidaan auttaa. pitää vaan antaa mahdollisuus.
mutta miten teidän pääsiäinen meni? hyvää viikonalkua rakkaat lukijat <3
