Wish that rain could wash away the past...

En tiiä enää mitä tekisin, mun paino nousee vaan. Tänäkin viikonloppuna oon syöny vaikka mitä ylimääräistä ja kiellettyä, et eihän se mikään ihme ole, mut silti. miks ihminen ei voi pärjätä ilman ruokaa? mulla on nälkä koko ajan mut se tunne ei saa lähteä. sillon tiedän ainakin että oon syöny liikaa.

ja osastolla mua ahdistaa syödä. mun ateriasuunnitelmassa on oikeesti ihan liikaa, ei sitä jaksa. en kestä sitä enää.

enkä haluu edes takas. voisin olla kotona mut koska en pärjäis omassa koulussa, niin se ei onnistu.

miks kaiken täytyy olla näin vaikeeta?

angst .

Huomenna osastolle takasin, jee. toisaalta mulla on osastolla turvallinen olo, kun en pysty tehä itelleni mitään pahaa, mut en viihdy siellä niin hyvin. se on ahdistava paikka.

ahdistaa sekin, kun syön taas liikaa. mä pelkään etten pysty kontrolloimaan mun syömisiä kohta. tuntuu et jos lihon niin mun on pakko tappaa itteni koska en oo tarpeeks hyvä ihminen. en oo nytkään. mut jos lihon, tilanne vaan pahenee. joo ok, mulla on paljon parempi olo kun silloin kun en syönyt melkeen mitään, mutta omatunto kolkuttaa. mun on pakko laihtua. ja mun uus ateriasuunnitelma on niin syvältä. miks ees suostun siihen kaikkeen?

oon miettiny kun lääkäri sanoi että mun masennus on psykoottistasoista, niin mistä se sitten tulee. joo, oon poissaoleva. kai. joo, mulla on niitä mielikuvia itteni tappamisesta. ja elän välillä omassa maailmassani. no ehkä se vastaus sitten olikin siinä. on kans kiva kun ei mulla oo mitään millä viiltää (mhm pieni vinkki ei kannata suljetulle viedä mitään teriä, kokeiltu on ja huonosti päättyi) niin sitten alan hakkaamaan itteeni. sit valitan seuraavana aamuna et 'on pää kipee'. niin tyhmää.

jjoo tässä sitten oliki tämmöinen pieni valituspostaus, siinä mun ajatuksia tällä hetkellä. toivottavasti jaksan ensi viikon hyvin. antakaa mun jaksaa...

aloitus!

Eli, täällä kirjoittelee 16-vuotias tyttö. olen sairastanut masennusta noin kaksi vuotta, tai ainakin sairauteni alkoi kehittyä silloin. kirjoitan blogiini ajatuksiani ja kuulumisia, valitettavasti pystyn päivittelemään vain viikonloppuisin kun olen kotilomilla, sillä olen psykiatrisessa sairaalahoidossa at the moment. tämä blogi tuskin tulee olemaan erikoinen, sillä pidän tätä lähinnä itseäni varten, mutta mukavaa jos vain saan lukijoita! :)

Ja kiitos kaikille jotka mahdollisesti lukevat tätä!