sunnuntai 22. tammikuuta 2017

sunnuntai-illan sekavia ajatuksia

miksei kukaan tunnu ymmärtävän mua? jos mä en puhu mitään, se tarkoittaa sitä että oon todella huonovointinen enkä pysty puhumaan. ei sitä että en halua puhua, kiukuttelen tai oon muuten vaan kapinallinen. sama juttu kun tein taas spontaanisti yhden typerän jutun torstaina. en mä pystynyt ajattelemaan mitä siitä seuraisi, olin vaan jotenkin ihan ahdistunut ja sekasin. sit saan kuulla jälkeenpäin että olin todella typerä ja ei niin sais tehdä. kyllähän mä sen tiedän, mutta auttaako se haukkuminen mun ahdistukseen ja häpeään? no ei helvetissä.

mulla on todella paha olo tästä kaikesta mitä oon tehnyt. ja kukaan ei pysty antamaan mulle anteeksi. mulle kerrotaan vaan että tein virheitä, vaikka pitäis ottaa huomioon myös ne hyvät ja "oikein" tehdyt asiat. tai sit oon ihan väärässä mutta sillä tavalla mä ajattelen. mutta mun ajatusmaailmakin on vääristynyt joten se siitä.

anteeks että haukun itteeni. mut eihän kukaan mua ikinä kehu, ymmärrän kyllä miksi. oon vaan niin loppu elämään tällaisena ihmisenä kuin olen. en voi sietää itteeni, ja tuskin tuun koskaan sietämäänkään. ihmisellä on vain yksi elämä, ja mä oon pilannut omani. ihan itse. lopullisesti.

1 kommentti:

  1. Etkä oo!
    Yritä ajatella asioita vähän positiivisemmin..
    Varmasti elämässäsi on myös hyviä asioita!
    Nyt kyllä otat ittees niskasta kiinni:-)
    Toivon sulle kaikkea hyvää!

    VastaaPoista