velvollisuudet huutaa mun korvaan mutta mä en pysty. kaikki toiminta tekee pahaa enkä pysty ajattelemaan muuta kuin yliannostuksia, viiltämistä ja itsemurhaa. keinot alkaa olla vähissä. 20v-synttärit on ihan lähipäivinä ja mun pitäis olla aikuinen mutta kyn en ole. aikuiset osaa pitää huolta itsestään ja asioistaan, eikö niin? siksi mä oon kaukana aikuisesta.
tässä kuukauden aikana kun en oo tänne kirjoitellut on tapahtunut vaikka ja mitä. oon käynyt todella pohjalla mutta sieltä on aina noustu tavalla tai toisella. mitä jos tällä kertaa en nousekaan? oon ihan liian väsynyt ja umpikujassa yrittääkseni tehdä töitä parantumisen eteen. ainut vaihtoehto taitaa vain olla toivoa parasta että mieliala kohenis ja saisin energiaa jostain. ei se paha olo lääkkeitä syömällä lähde. pyydän anteeksi etten jaksa yrittää, on vaan olo että kaikki keinot alkaa olla käytetty.
mun pitäis vaan lopettaa tää kaikki, kukaan ei menettäis siinä mitään. en merkitse kuin parille ihmiselle yhtään mitään. kaikilla muilla on joku maailman tärkein henkilö, mut mulla ei.
antakaa mun jo mennä jooko, mä haluan vihdoin päästää irti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti