selvisin tiistai-illasta hengissä. muttei siitä sen enempää.
halusin kirjoittaa siitä mikä mun tilanne on nyt. tänne muuton jälkeen oon ollu ehkä itsetuhoisempi kuin koskaan. mun toimintakyky on laskenut siitä mitä se oli ennen kuin muutin. makaan sängyssä suurimman osan päivästä ellei joku muu pakota mua tekemään jotain. en pysty olla hetkeäkään yksin ilman että haluaisin repiä suonet auki. tosin nytkään en ole yksin ja haluaisin silti niin tehdä.
mutta anyways. en oikein tule toimeen ihmisten kanssa. ohjaajat luulee etten halua tehdä yhteistyötä. mutta faktahan on se että oon niin helvetin huonossa kunnossa etten pysty mihinkään järkevään keskusteluun. en välillä saa sanaakaan suustani. mä luulin että tää avais mulle uusia mahdollisuuksia ja antais mulle toivoa. niin ei koskaan käynyt.
mä vihdoin myös tajusin ettei itsemurha oo ratkaisu (ainakaan vielä) joten mun täytyy keksiä jotain muuta. ja ehkä se ratkaisu olis muuttaa omaan kämppään. siinäkin on tosin hyviä ja huonoja puolia. mulle sanotaan etten pärjäis mutta ois kiva yrittää. tosin mun oman turvallisuuden ja hyvinvoinnin kannalta se ei ehkä ois se paras vaihtoehto enkä koskaan oo ees harkinnu vakavasti omaan asuntoon muuttamista. mutta nyt se tuntuis oikeelta ratkaisulta.
tai jos ihan rehellisiä ollaan: en haluais muuttaa täältä pois mutta täällä eläminen ei ihan tunnu onnistuvan.
joten mitä jos mä aloittaisin taas kaiken alusta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti