aamulla torkutan puoli tuntia. pääsen lopulta istumaan ja yritän pakottaa itteni nousemaan. kyyneleet nousee silmiin ja sydän hakkaa. en päässyt ylös. ja taas saan kuulla vihaisia kommentteja. miksi mua pitää rangaista siitä että mun mieli rankaisee mua?
mä syön ja syön ja lihon silmissä. tuotan pahaa oloa tahallisesti. mikä tahansa itsetuhoinen kelpaa mulle. yksi tupakkakin on parempi kuin ei yhtään. ihan kuin tää olisi jotain kilpailua. mutta ketä vastaan? ja miksi?
tällaisina päivinä en jaksa välittää vaikka joku jäisikin itkemään. anteeksi että olen niin itsekeskeinen paska. mutta mulla on suunnitelma. te ette voi estää, mutta te voitte lykätä sitä. joka päivä mä toistan että ei, ei vielä tänään. mutta joskus ajattelen että miksei just nyt?
ollaan täällä nyt vielä hetki.
mut mä luovutan.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistamut jokinhan sua estää. niinkuin itseltäs kysyt miks ei sit just nyt? jos sitä oikeesti eniten haluaa? jatka toistamista. ei tänään. seuraavana päivänä sanot saman. jos se auttaa sua eteenpäin. koska sitten sä voit huomata että asiat meneekin jo paremmin. kuhan vaan et antaisi periksi. kyllä mä uskon että sä haluat kuolla. toivot sitä enemmän kuin muuta. niin mäkin. mutta mitä me sitten tehdään vielä täällä? mikä meitä pitää? sulla on siis jotain mistä pitää kiinni vielä. ja mulla. jotain minkä takia elää.
Poistarakas, ei vielä tänään. <3
kyllä mulla onkin syy elää. välillä en muista sitä, mutta silti tiedän ettei mun aika ole vielä. eletään päivä kerrallaan.
Poista♥