ei tää olo mihinkään helpota. oon päättäny etten tartu terään ennen joulua, vaikka haluankin. ja en muista edes milloin olisin viimeksi viiltänyt pahan olon takia. mä vaan nautin siitä muuten. saan tyydytystä kun katson veren valuvan. mä rakastan sitä. ja jotain mitä rakastan, pidetään vääränä. ja mä olen lihonut. en oo käynyt vaa'alla mutta kyllähän sen nyt näkee. häpeän itseäni.
sä käsket mua tappamaan itteni ennen joululoman loppua. mä haluan totella sua, vaikka samalla myös pitää puoleni, hoitaa asiat kuntoon, antaa aikaa itelleni ja parantua. mutta sä olet mua vahvempi. en uskalla väittää vastaan. mun on pakko totella sua.
tää on lopun alku. mä tunnen sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti