when i get older, i will be stronger

tässä on ollu taas vähän kaikenlaista. mummon kuolema satuttaa mua tietysti vieläkin, ja hautajaiset oli pari viikkoa sitten. ne sujui ihan hyvin, paremmin kuin odotin. mua ei edes paljoa ahdistanut, itketti vaan. olin tosin ottanut yhden temestan ennenkuin lähdin joten sekin varmasti auttoi. mutta mä selvisin siitä ja mummolle on nyt hyvästit jätetty. <3

selvisin tosiaan (jopa) kolme viikkoa kotona sen voimalla että tiesin pääseväni osastolle 5.9. intervallijaksolle. tosiaan tulin tänne maanantaina ja yllätys: mulla oli piilotettu terä mukana. en ehtinyt olla täällä kuin pari tuntia, jos sitäkään, kun aloin repimään rannettani auki. huonekaveri olis halunnut vessaan, minä pyysin häntä hakemaan hoitajan. no, hoitaja sitten tuli ja kysyi onko kaikki hyvin. vastasin että ei ja jäin sitten kiinni mutta toisaalta halusinkin, sillä mua vähän hävetti ja kadutti se mitä tein. voin sanoa että silloin kun alan "leikkiä" terällä mun päässä ei liiku yhtään mitään järkevää. ei toki liiku ikinä mutta varsinkaan silloin.

seuraavaksi lääkäri laittoi haavaan neljä tikkiä, jonka jälkeen pääsin muutamaksi tunniksi eristyshuoneeseen. mulla oli muutaman päivän todella itsetuhoinen olo, hakkasin päätä seinään, meinasin kuristaa itseni ja yritin tukehduttaa itteeni huonolla menestyksellä. jotain uuttakin tapahtui: tunsin kun joku istui mun sängyn laidalle ja kun nousin katsomaan, en nähnyt ketään. oliko se joku harha vai mitä tää nyt oli? mulla ei ole koskaan ennen ollut mitään tuollaista. voi toki olla että se oli untakin, mutten usko. mulla oli koko alkuviikon todella epätodellinen olo. odotin koko ajan että heräisin siitä pahasta unesta.

eilen meillä oli täällä palaveri mun asumisjuttuihin liittyen. sen jälkeen kävin mun vanhempien kanssa kahvilla kanttiinissa ja söin paninin, suklaapatukan ja kaakaon. tulin takaisin osastolle ja söin melkeen koko pussin ruissipsejä ja oksensin. sen jälkeen oli ruoka, kävin syömässä. ja oksensin taas. olisin halunnut kertoa hoitajille mutten saanut mitään sanottua. ja koko keskiviikon olin syömättä yhtään mitään. oikeesti, joko mä ahmin kaiken tai sitten en syö mitään. en osaa tätä. ehkä pääsen kohta muuttamaan omilleni niin syömisestäki tulis vähän erilaista...

mutta ainakin tämä päivä näyttää toistaseks ihan valoisalta. ja maanantaina toivottavasti kotiin. en halua elää, mutten halua kuolla. joten ehkä tästä taas selvitään! toivotaan parasta.

p.s. onko kenelläkään mitään postausehdotuksia tai kysymyksiä? kirjoittakaa ihmeessä kommentteihin jos jotain keksitte! valitettavasti kommentteihin en pysty jostain syystä puhelimella vastaamaan mutta postauksia pystyn kirjoittamaan.

hyvää viikonloppua kaikille! ❤