tätä mä en voi enää uneksi muuttaa

koulussa oleminen ahdistaa mua päivä päivältä enemmän. muut haluais etten lopettais ja opettajat ei oo sanonu musta kuulemma mitään negatiivista. onko ne saatana sokeita vai mitä? älkää sanoko että oon oikealla alalla ja oon kykeneväinen tähän. ette usko sitä itsekään. kyllä mä sen itse tiedän millainen olen.

lähes kaikki fyysinen energia on kadoksissa. en jaksa nousta ylös tai aina edes syödä. se on mun tapauksessa aika huolestuttavaa, mutta ei se ruoka vaan mene alas samalla lailla kuin ennen. en jaksa ihmisiä. kaikki on mua parempia, ja mulle näytetään se myös. vihaan itteeni jo ihan tarpeeksi, ei tarvitse lisätä suolaa haavoihin, kiitos.

 

ihmiset haluaisi auttaa ja pitää mut elossa. miks mä en halua, missä on se motivaatio parempaan tulevaisuuteen? miksi mä eläisin kun ei tästä tuu mitään? mielummin kuolen kuin oon yhteiskunnan hylkiö, josta ei ole mihinkään. kyllä mä tiedän että en voi jäädä kotiin loppuiäkseni, mutta en pysty opiskelemaan. miksi en? no en vaan pysty. en tiedä. ahdistaa. joka sekunti.

ja ne lääkkeet. äiti löysi ne.
miksi mä vaan en voinut tehdä sitä?
tää kaikki vois olla ohi jo.

kerään rohkeutta vielä lisää.
mä pystyn siihen.