nyt yksi minuutti voi kaiken ihan täysin kadottaa

On paljon tasoja vielä meidän edessä
vanhat kivet ja puut, energiakenttien välissä
tää kaikki ei oo meidän käsissä

Tuhon kynsissä on, aikamme sieluton
mutta lupaan että huominen
on joskus monen vuoden takainen

Kun elämässä kaiken menettää
silloin vapaus on ainut mitä käteen jää
on ylämäki raskas askeltaa
mutta alamäkeen liian usein katoaa
jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa
ei muistojen päälle kultakerrosta saa
hymyile tai itket kuinka vaan
ole hetki niinkuin huomista ei olisikaan

mulla on uskomattoman paha olla. pelkään satuttavani muita. ihan oikeesti, ei sillä että mulla olisi mitään ajatuksia asiaan liittyen mut en vaan kykene ajattelemaan, mitä teen tai sanon. ainut ihminen jota saan satuttaa (...ja pitäis) olen minä itse. en kestäis sitä jos satuttaisin muita. pitäis siis laittaa vaan se terä laulamaan ennen kuin purkaan tätä kehenkään muuhun. mutta en mä jaksa. pelaaminenkaan ei oo enää niin lohduttavaa. enkä mä jaksa ees tappaa itteeni. laiska idiootti. tahdon vaan pois. mulle sanottiin yks päivä vitsillä että "tiiäks mikä näyttäis hyvältä sun päälläs? no kolme metriä multaa." oikeessa olet. ja tää ei ollut vitsi mulle. haluan kauas pois, mun isoisoäitien luokse. ei tarvis enää tehdä mitään. ajatella mitään. mua ei enää olis. kaikki jatkais vaan elämäänsä. mitään suurta ei olis tapahtunut.

ehkä nuo opettajatkin alkaa huomata. sulla on paljon rästitehtäviä. aiotko tehdä nämä? en. alkujaksosta sulla meni tosi hyvin, mitä on tapahtunut? onko kaikki hyvin? näytänkö mä siltä? ota nää tehtävät nyt ylös ja teet ne niin pääset kurssista läpi. et kai sä nollaa halua? haluan. ei kiinnosta. anteeksi että olen näin kylmä ja sydämetön.

en mä haluais tappaa itteni tän olon takia. tähän voi saada apua ja se voi helpottaa. mut mikään ei helpota siihen että mä oon näin paha ihminen. kaikki kuitenkin haluu mun kuolevan, vaikkei ne sitä sanoiskaan ääneen. vaikka ne väittäis muuta. voin tehdä sen palveluksen niille.

en enää halua kuolla.
mun täytyy kuolla.