en ihan ymmärrä kaikkea mitä tapahtuu. kyllä tää sitä elämää on, vaikka se onkin vaikeeta uskoa. miks käyttäydyn niin oudosti? koulussa tuntuu et oisin vetäny jotain mehua vahvempaa, oon tosi sosiaalinen ja äänekäs. provosoin muita, en jaksa välittää velvollisuuksista, lähen koulusta kesken päivän sanomatta sanaakaan. en mieti mitään mitä sanon tai teen, enkä jaksa välittääkään. ei tällainen ihminen ole minä.
alkaa pelottaa, teenkö jotain tyhmää. pelkään ihan tosissani että satutan jotakuta toista tai alan riehumaan julkisella paikalla. vaikka ei mulla nyt mitään mielitekoja niinkään ole mutta kun tää on niin arvaamatonta. saatan olla ihan normaali tyttö ja yhtäkkiä seuraavalla minuutilla kirjoittamassa jäähyväiskirjeitä ja laskemassa pillereitä. ja se kontrolli, se lähtee varmaan kohta. luulisin. kaikki paska tulee mun niskaan, niinkuin aina.
oon pahoillani etten vaan osaa enkä halua nähdä itteeni elossa muutaman vuoden päästä. ja uskon vieläkin siihen että pääsen katselemaan maailmaa ulkopuolisen silmin kun oon kuollut. mä voin nähdä kaikki mutta ne ei tiedä musta mitään, ja saan tietää maailman menoista eikä mun itse tarvitse elää siellä.
tiedän kyllä, ettei tuo ole totta. haluaisin vaan uskoa.
mikä mua vaivaa? mitä mun pitäisi tehdä?
Sulla on tosi paljon aikaa vielä. Se on klisee, mut oot vielä nuori. Mulle sanotaan hei samaa vaikka oon sua monta vuotta vanhempi. Tiiän miltä tyhjyys tuntuu. Tiiän miltä kuolemankaipuu tuntuu, se kun (luulee) tietää että kuuluu kuolla. Mäkin ajattelin monta vuotta niin. Helpointa ja parasta ois antaa itsensä "olla sekaisin", voida huonosti, olla siellä pohjalla ja käydä asiat läpi.. Ei pitää kaikkea sisällään. Mä tein niin ja tuhlasin monta vuotta elämästäni.. En sano, että nyt oisin onnellinen mutta oon elossa eikä se tunnu kovinkaan pahalta, ei ainakaan usein. Täällä on niin paljon nähtävää ja tehtävää. Pahojakin asioita joo, mutta myös kauniita ja hyviä. Jokainen kulkee omaa polkuaan ja aika monella on ihmisiä matkassa mukana. Tosi moni asia tässä elämässä on mahdollista.
VastaaPoistaMä olen myös tuntenut noita samoja tunteita, että mitä tapahtuu, kontrolli pettää.. Ehkä se sai mut kirjoittamaan tätä tekstiä vaikken tiedä onko tässä järkeä, enhän edes tunne sua. Jos sulla on joku mahdollisuus puhua niin puhu, mahdollisuus huutaa ja itkeä niin huuda ja itke. Kaikkia ei kiinnosta mutta on niitäkin jotka välittää. Jos sulla on jotain mistä tykkäät, pidä siitä kiinni. Ne asiat mistä tykkäät ja mitä arvostat, tekee susta sut, ja ainutlaatuisen. Susta tuntuu että sun kuuluu kuolla mut se ei oo totta. Kukaan ei oo täällä turhaan. Sulla on annettavaa ja sulle on annettavaa mut asioissa kestää.. Luultavasti kuolema on lopullista(ainakin tässä todellisuudessa) ja elämä on aika lyhyt, se voi loppua yllättäenkin. Sä ehdit nähdä kuoleman ja ennen sitä kokea onnea ja tasapainoa, ihan varmasti. Uskon että jokaisen sydän sitä myös haluaa. Voi olla surumielinen ja synkkä, voi tuntea tuskaa ja silti elää- elää koska se ei kestä ikuisesti, elää koska kaikki on mahdollista, elää jakaakseen tarinansa muille.
vau, sulla on hyvä asenne. pitää itsekin pyrkiä samaan. kiitos hurjasti! <3
Poista