aaa ahdistaa niin saatanasti.
sain tänään tietää tulevasta tapahtumasta joka sai muhun toivoa. mut se on tammikuussa, jaksanko mä odottaa?
onko mua sillon enää?
tärisen ja vapisen. mulla on myös kylmä mutta ei se pääosin siitä johdu. vatsassa tuntuu oudolle, varsinkin aamuisin huono olo ja ruoka ei maistu. johtuuko tää vaan siitä että lopetin seroquelin syömisen??
siitä koulumotivaatiosta jota mulla oli vielä toukokuussa pääsykokeissa, ei oo jäljellä enää tippaakaan. mut mun luokka on mahtava. se auttaa mua jaksamaan päivät loppuun asti.
musta tuntuu että menetän järkeni. menetän kohta kaiken kontrollin ja teen vastuuttomasti kaikkea tyhmää. mua pelottaa. en mä voi tälle mitään.
yritän raapia mun ihoa niin kovaa kun vaan pystyn mutta ei se toimi
mulla on lyhyet ja heikot kynnet. viillotkin häviää parissa päivässä.
ethän sä edes yritä hahahah vitun paska
kaikki vihaa sua
perjantaina hoitoneuvottelu. haluanko mä kertoa? sanoa lääkärille suoraan ettei mulla mene hyvin. en mä tiedä. pelkään sitäkin.
mulla ei varmaan koskaan oo ollu tällanen olo. tää on tosi outoa, taidan valua taas pikkuhiljaa todellisuudesta pois.
mä sekoan ja seinät kaatuu kohta päälle
miksen nuku
apua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti