oon väsyny.
oon surullinen.
oon ruma.
oon läski.
oon masentunu.
mut silti en oo mitään.
oon tajunnu myös sen et oon tyhmä. en tiiä biisejä, mitä sanat tarkottaa, kysyn aina kaikkea. suorilla sanoilla oon idiootti.
lisäks mietin asioita liikaa. en tiiä mitä tää on mut tää on ahdistavaa. ei vaarallista mut ahdistavaa. esimerkiksi mietin aina yksityiskohtasesti jotain toimintoja. kun laitan hiukset kiinni, mietin tarkkaan jokasen liikkeen ja et tää pitää muistaa. mitä vittua mä hyödyn siitä? se on opittu asia, en mä noin vaan voi unohtaa miten mä laitan hiukset niin ja näin. miks sitä pitäs miettii niin tarkkaan. tätä on vähän vaikee selittää mut kuitenki. toivon et ees joku osais auttaa mua täs.
toinen esimerkki: en osaa elää hetkessä. jos löydän vaik jonku täydellisen meikkivoiteen nii alan heti panikoida siitä et jossain vaiheessa sitä ei enää tehdä ja joudun ettii uuden yhtä hyvän. kauhee paniikki. mistä mä sellasen löydän? mut miksen voi ajatella et nyt mennään näillä ja sit mietitään asiaa ku tarvii? en kans vittu tiiä.
harkitsen taas vaihteeks luovuttamista. ehkä häviän sodan, ehkä en. koskaan ei voi tietää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti