oon väsyny ja vittuuntunu. en jaksais olla mukava kellekään. en jaksa hoitaa asioita. en kestä itteeni. miten tällane ihmine vois kelvata, miks kehtaan ees unelmoida siit et oisin lahjakas? en jaksa tätä.
silti joudun elää. porukat on meinaa iha hermorauniona jos oon vähänkään alakulonen.
jos jollai on vinkkejä kuinka lavastaa itsemurha onnettomuudeksi niin otan mielelläni vastaan. kiitti ja kuitti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti