jouluaatto takana. sain kivoja lahjoja ja näin, ei stressattavaa. pari viikkoa lomaa jäljellä, shoppailua ja kavereiden ja perheen kanssa olemista, leffoja, pelailua, kaikkea muuta mikä on hauskaa.
silti paha olo ei jätä mua rauhaan. en jaksais elää itteni kaa, ellen muutu ja ihan helvetisti. ja sitä tuskin tapahtuu.
oon suunnitellu et jos alkaisin keräämään iltalääkkeistä aina vähän, tyyliin toisen ketipinorin, ja joka päivä jos tekis nii ni ajan mittaa siit sais ihan kivan määrän ja ne vois sitte säästää pahan päivän varalle. säälittävää mut kuulostaa hyvältä.
poistin instagramin tänään. seuraavaks lähtee varmaa ask. facebookinki vois mut siel on kuitenki kavereita ja perhe + julkkiksia nii... voisin poistaa ne rasittavat kaverit mut en jaksa.
mut joka tapauksessa katoaisin pikkuhiljaa, kukaa huomais mitää. ei ketään kiinnosta.
mietin itseäni. tiedän että olin toivottu lapsi ja musta välitetään nyt ja aina. oon syntyny hyvään perheeseen ja meil pitäs olla kaikki hyvin. mutta.
musta ei vaan tullu hyvää ihmistä. mikä musta tuli? ruma, lihava, outo, vammanen, ärsyttävä, lahjaton. ei ihme ettei elämä oikee innosta.
surullista et oon vajonnu taas näin alas mut no can do.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti