keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

wake me up when it's all over

oon niin maassa ja surullinen. sanon kaikille jotka kysyy miten menee että mulla menee hyvin vaikka se ei ole todellakaan totta. toisaalta en tiedä miks mä valehtelen, varsinkin kun oon osastohoidossa niin se ei hyödytä ketään.

täällä tulee myös syötyä vähemmän mutta mä en silti laihdu, melkeinpä päinvastoin. ainakin tuntuu siltä. oksentelen aina välillä, joka ei ole hyvä juttu, tiedän sen. mutta mun on vähän niinkuin pakko, kun kaduttaa se että olen syöny. alkaa tuntua siltä etten tule koskaan hyväksymään itseäni.

tätä tilannetta ei yhtään helpota se että toinen mun siskon kissoista jouduttiin lopettamaan eilen. mun siskon kissat on aina ollu mulle tosi tärkeitä, varsinkin kun mulla ei ole koskaan ollut omaa lemmikkiä. toivotaan että tää tästä alkaa helpottaa, mutta nyt tuntuu tosi pahalta.

toivottavasti teillä muilla menee vähän paremmin. toivon teille kaikille pelkkää hyvää. ❤

4 kommenttia:

  1. Oot tärkeä, muista se ♥

    VastaaPoista
  2. Osanottoni kisun poisnukkumisesta :(

    Osastolta ainakin kuuluisi saada apua (en tiedä millaista henkilökuntaa siellä on?), joten pahan olosi vähättelystä et hyödy mitään. Kannattaa vaan kertoa avoimesti miten menee, sekä osastolla että läheisille. Siitä on kummasti apua, kun ihmiset tietää millainen sun tilanne oikeasti on. Tsemppiä ❤

    VastaaPoista