alan pikkuhiljaa varautua siihen että mulla on osastoreissu edessä.
toisaalta odotan sitä, koska siitä vois olla apua. mutta mulla on vieläkin sellainen fiilis että mun täytyy tappaa itseni. eikä mun kannata hankkia apua. ei se hyödytä ketään.
on niin arvoton olo. en jaksa enää. ja jos tappaisin itteni, tuskin kukaan ees huomais että mä puutun. tai ehkä huomais mutta ei kenenkään elämä juurikaan muuttuis.
miks mun parantuminen tuntuu niin mahdottomalta? onko se mahdotonta? ilmeisesti.
ei todellakaan ole mahdotonta se parantuminen!!!! meet sinne osastolle niin voit saada apua! <3
VastaaPoista❤
PoistaParantuminen ei koskaan ole mahdotonta, ei vaikka ois pudonnut aivan pohjalle. Sieltä on pitkä tie pois, pitkä ja erittäin vaikea mutta sussa on kyllä sellaista vahvuutta että sä pystyt sieltä nousemaan.
VastaaPoistaMenet sinne osastolle nyt ehdottomasti, siitä on ainakin se apua ettet pysty tekemään mitään itsellesi ja se on kaikkein tärkeintä.
Paljon voimia ihana, älä luovuta vielä! <3
en luovuta! <3
Poista