(anteeksi tekstin sekavuus)
mä itken täällä ja mietin muita mun ikäisiä. monilla on koulupaikka, nyt jo oma asunto, kavereita ja harrastuksia, onnellinen parisuhde. mulla ei ole mitään.
täällä mä makaan vaan sairaalassa polvet ja käsi mustelmilla. tää olis mun elämän parasta aikaa, tai ainakin sen pitäis olla. mutta ehei. nuoruus on sitä aikaa jolloin pidetään hauskaa ja ollaan onnellisia. mun osalta toivo on menetetty, mahdollisuus onnellisuuteen meni jo ohi.
mitä mulle muuten kuuluu? joo tosi hyvää. maanantaina menin osastolle niinkuin oli sovittu. ja niinkuin aina ennenkin, lukittaudun vessaan ja ranteet auki. sen jälkeen muutamaksi tunniksi eristyshuoneeseen. sitten kun multa vietiin terä, aloin hakata itteeni. löin päätä seinään, tiedän miten lapsellista touhua mutta kun tuntui että mun oli vaan pakko. yhtenä iltana päädyin sitten lepositeisiin, joissa jouduin olemaan koko yön. seuraavana päivänä siirryin ambulanssikyydillä toiselle osastolle. oon myös maanantaista lähtien oksennellut, minkä seurauksena painoa on lähtenyt pari kiloa. jes, oikea suunta.
mä en kyllä tiedä mitä mun pitäisi tehdä. miksi oon täällä kun en halua apua, vaan haluan kuolla.
mä
en
jaksa
elämää
enää
sekuntiakaan
mutta miten mä lopetan sen?
voimia. ei kukaan meistä toivo tällästä tulevaisuutta, tai sitä että jää kaikesta paitsi nuorena. mutta vaikka nyt on kaikki paskaa, sä voit silti edelleen saada noi kaikki asiat. kuhan vaan jaksat taistella. halaus, <3
VastaaPoistaHelposti sitä itse näkee asian niin että kaikilla muilla on kaikkea.
VastaaPoistaLopulta kun sitä alkaa vähän syvemmin tarkastella, ei se ihan niinkään mene.
Toki jollekin on annettu helpompi tie kuljettavaksi, niin se vain on.
Mutta jokaisella meillä silti on omat surumme ja huolemme.
Mun moni 20v ystävä asuu edelleen kotona koska ei vaan löydy töitä, eli ei ole varaa omaa asuntoon.
Vaikka olisi parisuhde, se voi varsinkin masentuneena olla aika raskasta, jatkuvaa riitelyä ja väärinymmärryksiä ja surua.
Monella voi olla koulupaikka, muttei oikeasti mitään hajua mitä tahtoo elämältään, vaikka olisi monta vuotta sua vanhempi.
Tiedän ettei nuoruuttaan halua viettää osastolla, mutta et sä jää mistään paitsi. Sen kaiken mitä sä ikinäkään tahdot tehdä, ehdit vielä tekemään.
Mut se ei onnistu just sulla on paha olla. Ensin sun pitää siis parantua.
Ottaa se apua vastaan. Löytää jostain se pieni pala toivoa siihen että kyllä se helpottaa, edes vähän. Ja vaikka se masennus ei kokonaan lähtis, ei se tarkoita ettet sä voisi elää ja tehdä asioita mistä tykkäät. Et ehkä samalla tavalla kun täysin terveenä, mutta kuitenkin.
Paljon halauksia. <3
Äläkä siis ymmärrä tätä nyt niin että sanon ettei sulla ois oikeutta voida pahoin koska muillakin on vaikeaa.
PoistaPointti oli se että yhä useampi nuori on nykyään masentunut,
moni muukin sun ikäinen on osastolla, viiltelee ja kokee hukkaavansa aikaa. Tiedän kuinka vitun rasittavalta kuulostaa kun joku sanoo että "sä oot vielä niin nuori, sulla on elämä edessä" mutta siinä on myös pieni totuuden siemen mukana. Sä ehdit kyllä saada koulupaika, talon, parisuhteen, ja vaikka mitä. Jopa moneen kertaan.
Onneksi oot päässyt osastolle! Moni sitä tarvitseva jää ilman.
VastaaPoistaKomppaan ylempiä kommentteja. Sä ehdit vielä saada noi kaikki. Nyt pitää ensin mennä vaan päivä kerrallaan. Et voi saavuttaa noita jos et pysy hengissä.
<3 Iso halaus
;___; iso kiitos kaikille, ootte ihania <3
VastaaPoista