mielessä pyörii lähes koko ajan luovuttaminen ja kuolema. paino vaan nousee nousemistaan ja mua ahdistaa. mä en jaksa tätä elämää enää kauaa.
en tiiä onko se hyvä vai huono asia mutta näin lääkäriä tänään ja sanoin hänelle että mulla on itsetuhoisia ajatuksia. tuli puhetta sairaalasta. ja mä suostuin.
maanantaina todennäköisesti siis menen osastolle. mut munhan ei pitänyt parantua vaan kuolla pois. enkä usko siihenkään et voisin joskus vielä elää onnellista elämää. parantua. nauttia elämästä.
ehkäpä mä yritän vielä. edes hetken aikaa jos tää vaikka lähtis tästä muuttumaan johonki suuntaan.
tai sit mä luovutan. tai sit ei. en mä enää tiedä mitä mä tekisin.
Hyvä että pääset osastolle, koska sä et todellakaan vielä luovuta.
VastaaPoistaSä parannut. Vaikka se veis aikaa ja voimia ja vaikka se on niin vaikeaa,
niin sä parannut. En mä sitä sulle voi luvata, mut mä uskon siihen vahvasti.
Ei 18-vuotiaan kuulu vielä kuolla. Sä et anna masennukselle periksi,
et anna sille sitä iloa että se voittaa.
Sä taistelet, koska sä olet vahva. Sä uskalsit hakea apua.
Sä oot vielä siinä, eikä muuta tarvita.
Jaksa vielä. <3
kiitos ihana ;__; <3
Poista