palasina

rikoin tänään sheiverin ja onnistuin sitten (vahingossa, kyllä) repäisemään palan ihoa irti. verta riitti. samalla pelkäsin. mutta mitä mä pelkään? samapa tuo vaikka vuotaisin kuiviin. kello tikittää ja mä oon sekunti sekunnilta lähempänä luovuttamista.

en jaksa enää viiltojen piilottelua ja valheiden keksimistä. mä haluaisin lopettaa mutta en pysty. oon kyllästynyt mutta haluan lisää.

uusi puhdas terä ja onnistun paremmin kuin toissailtana. valkoinen haava täyttyy punaisella verellä. ei riitä, ajattelen silti. mutta mikä mulle riittäis?

haluan hypätä metron alle, haluan etsiä meidän lääkepiilon ja niellä kaiken. tai edes yrittää. ne viimeiset hyvästit odottaa mua, mä haluan sanoa ne jo.

tahdon lähteä.