Se on vain tapa jolla sä ajattelet.
Sulla on väärä asenne.
Sun pitää vaan ajatella positiivisesti.
Se on vaan sun päässä.
Miks mä sit tunnen sen mun koko kehossa?
Rintaa puristaa.
Vatsassa kihelmöi.
Kurkkuun sattuu
kun pidättelen kyyneleitä.
Ja revin mun ihoa
koska äänet käskee.
Mut sehän on vaan mun päässä.
lääkäri soitti tänään, ja kysyi äitiltä miten mä voin. "hyvin on mennyt, sannilla on ollut ohjelmaa ja saanut levätä, pääsi kouluun sinne minne halusikin."
hyvin. se ei oo totuus. te ette tiiä ettekä varmaa haluakaa tietää.
en pysty tekemään enää melkein mitään. ylöspääsy sängystä aamuisin on mahdotonta. ahdistaa pieninkin homma mikä pitäis tehdä. oon ollu kodin ulkopuolella viimeks perjantaina, sillonki vaan mökillä metsän keskellä. en jaksa. muut pitää mua laiskana aikaansaamattomana paskana.
ruokahalu häviää pikkuhiljaa. loistavaa. anoreksia vois tulla takas ja tällä kertaa viedä mut mukanaan.
eristäydyin kans kaveriporukasta. musta ei vaan oo hyväks kaveriks. mut on niin yksinäistä.
ei oo ketään jonka kanssa jakaa hauskoja kuvia ja juttuja.
löydän jotain hauskaa tumblr:sta ja ajattelen et lähetän sen noille.
enpä lähetäkään. en oo enää osa niitä.
mua hävettää niin paljon.
vittu et oon paska ihminen.
Ehkä se on tapa jolla sä ajattelet, mutta kai sekin näkemys on jostain tullut. Sulla ei oo väärä asenne eikä tälläsen paskan keskellä voi aina ajatella positiivisesti. Ei äänet, masennus ja itsetuhoisuus, ahdistus ja syömisongelmat johdu väärästä asenteesta ja ajattelutavasta. En tiedä kuka idiootti niin ajattelee.
VastaaPoistaTsemppiä pieni. Löysin sut ja jään seuraamaan. Jaksa vielä. <3
Anteeksi että kesti vastata! Mutta kiitos hurjasti, ja yritän. Pienikin kommentti osaa kyllä piristää. <3
VastaaPoista