mä haluaisin päättää ite itestäni ja elämästäni. kuulostaa niin kapinateiniltä että itkettää. enkä tarkota tällä nyt sitä että lintsaan koulusta kaikki päivät ja kaikki rahat menee viinaan ja tupakkaan, vaan se et saan päättää elänkö vai en. joo, etiikan perussääntö on se joku paska "elämää pitää suojella!!!1!" ja mulla on rakastavia ihmisiä joita satuttais mun lähtö todella paljon.
mut ei kenenkään pitäis olla pakko elää jos ei halua. kyllähä se näin nuorelle kannattais mutta niin, älkää te tehkö sitä samaa virhettä.
te kaikki pystytte vielä korjaamaan kaiken. ihan varmasti. mä epäonnistuin siinä, mutta teillä muilla on toivoa.
itseviha ja -syytökset vaan kasvaa. en siedä peilikuvaani enää. häpeen ja vihaan itseeni niin paljon että kurkkua kuristaa.
yhteishaun tulokset piti tulla eilen/tänään. eipä oo näkyny, oon koko päivän ravannu koulun sivuilla mut ehei. ei mitään. pitäkää ihmeessä mua jännityksessä viikonlopun yli.
en kyl ees tiiä haluunko sitä paikkaa. ei innostais, en sovellu sinne enkä jaksais sitä. sinänsä ei haittaa vaikken pääsiskää. sit kukaan ei ois kiinnostunu ja saisin tappaa itteni, kukaa ei ees huomaisi.
haistakaa vittu vaan kaikki. mä häviin tän sodan vielä.
Sillon,kun olin ihan pohjalla ajattelin samalla tavalla. Jos saisi vaan päättää elääkö vai ei. Pääsin yli, tai no ainakin melkein. Nyt en ole enää kaivon pohjalla vaan puolessa välissä. Minulla on kuitenkin syy elää. Jos olisin saanut päättää, etten enää elä, minulla ei olisi nyt maailman ihaninta poikaa. Tiedän,että tuntuu turhalta toivottaa voimia, mutta muuta en osaa sanoa. <3
VastaaPoistaHieno juttu että oot päässyt (jo toivottavasti) pahimman yli. Kun on todiste siitä että tällasen selättäminen on mahdollista, se auttaa myös mua. Eikä ole turhaa, jokanen sana merkitsee oikeasti, kiitos <3
Poista