oon päässy pahimman yli, toistaseks. en tehny sitä äikäntyötä, etiikantyökin jäi kesken. pelkäsin jo joutuvani tappaa itteni sen takii et olin kussu kouluasiat niin pahasti. mut asia selvis. helpotuksen huokaus.
sain vähän motivaatiotaki takas. kyllä se siitä, kouluuki enää yks viikko. vihdoinkin. en ois uskonu et se vuosi menis niin nopeesti!
haluaisin vaa silti normaalin elämän, tai siis että tulisin itteni kanssa toimeen, selviäisin arjen haasteista enkä haluais kuolla.
mä ehkä haluankin elää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti