varmaa ahdistavin tilanne ikinä. mulla on tulossa koulussa kokeita, hygieniapassiluennot ja -koe, äikän päättötyö, kässän päättötyö ja portfolio siitä, sit pitäis pakata, valmistautuu reissuun, aikoi ties kuinka monta ties mihin, hommaa kesätyöpaikka, siivota ja sisustaa huonetta ja paljon muuta. ja mulla on niin ahdistavaa jo ilman noitaki.
mun ainut motivaatio täl hetkel on tuleva espanjanmatka. mut sen jälkeen ei oo mitään. sit tää kaikki on ohi. vihdoin.
ehkei elämä vaan oo mua varten. jos vaan lakkaan puhumasta, katkasen välit kaikkiin, sit voin rauhassa tappaa itteni eikä kukaa ees huomaa mitään.
ihmiset ei vaan saatana tajua, kuinka paljon vihaan itteeni. en pysty sanoin kuvailla sitä. vihaan mun kroppaa, pitäis laihduttaa ja vitusti. koulussa syöminen kielletty, herkut kielletty ja pitäis juoksemassa käydä. vihaan mun naamaa, haluaisin muuttaa kaiken. mun hiukset on järkyttävimmät ikinä. häpeen yli kaiken mun menneisyyttä. oon erittäin vittumainen luonteeltani, enkä voi sille mitään. haluaisin tietää miltä tuntuis ku ei olis pakottavaa tarvetta muuttaa itessään jotain.
oon aina halunnu kuolla onnellisena.
mut kyllä tääkin käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti