Jos katse vois tappaa, peiliin mä katsoisin.
Itseni pelastaa mä monta kertaa yritin.
Miks täs kävi näin, miks tän sodan hävisin?
Onko jo sen aika, joko mä pois lähtisin?

Jos pari viikkoo vielä jaksais
ennenkun mä katoan.
Eihän sitä ees kukaan huomais.
Ketään kiinnosta ei ku mä hajoan.

Kiitän kaikkia näistä vuosista
niin hyvistä ku huonoista.
Kuvista, jutuista ja muistoista.
Yhteisistä itkuista ja nauruista.

Ahdistaa lähtee mut ahdistaa elää.
Kaikki sattuu, mikään ei helpota.
Ei tarvii huolehtii musta enää.
Ois vaa parempi olla, nii mulla ku ihmisillä rakkailla.

Muutama viilto ja pari kyyneltä.
Loppu on jo lähellä.
Koskaan en enää hengitä.
Siinä se sit oli.
Elämä.