en jaksais oikeen edes ajatella. mun mieliala vaihtelee jatkuvasti, ja se EI ole kivaa... maanantaina päätin että tapan itteni, eilen elämä oli ihanaa, tänään kaikki on stressannu ja ahdistanu niin helvetisti ja tahtoisin vaan kuolla. se on rankkaa, ihan oikeasti.
huomenna pitäis lähtee kaverien kanssa helsinkiin, mutta pelottaa että saanko vanhemmilta rahaa lainaks. koska se tekis mulle oikeesti hyvää, oon nii ahdistunu ja kaikkee ja kavereiden kanssa mulla on yleensä hyvä olla. tai ainaki vähä parempi. plus jos sitten saisin sieltä helsingistä kaikkea kivaa. saa nähdä miten käy.
mua on alkanu masentaa ihan älyttömästi se, että käyn ysiluokan uudestaan. mun nykyiset ja tärkeät kaverit lähtee pois. ja mä jään. tuskin saan uusia kavereita. onhan toki mun pari kaveria samassa rakennuksessa lukion puolella, mutta en mä silti niitä nää usein. niillä on välkät eri aikaan. mä pelkään että romahdan taas syksyllä ja kappas, sit oon uudestaan osastolla kuukausia! mä en varmaan sitä peruskoulua koskaan saa käytyä. miten mä oikeesti voin valmistua? ikinä? ens vuos varmaa tappaa mut.
vielä seitsemän päivää ja se olis kesäloma. toivotaan et edes kesälomasta tulis kiva, mun laihdutus onnistuis ja viettäisin aikaa ihanien ihmisten kanssa. nauttisin elämästä. jos se vaan olis mitenkään mahdollista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti