Kotona ollaan jälleen. vihdoinkin.
viikko on sujunut ihan hyvin, paria poikkeusta lukuunottamatta. syöminen ahdistaa nii helvetisti, mä en jaksais syödä, en halua. mun paino on noussu, koska mä syön enemmän. okei, mä en edes ole anorektikon näköinen, painan noin 60 kiloa ja oon 171,5 senttiä pitkä, mut painoin 68 vielä joskus alkusyksystä. alimmillaan mun paino oli 58. ja unelma olis ehkä jotain 50-55 välillä. eli mun tavoite olis periaatteessa melko terve. ja mä elin tosi vähällä ravinnolla osaston ensimmäiset viikot, ja kuulemma siihen täytyi puuttua. et sellasta.
mun lääkitystä ollaan muuttamassa, abilifyta vähennetään, koska se ei auttanut mulla. tilalla on seroquel prolong. ja ketipinor jota otan iltaisin ja tarvittaessa ahdistukseen. saan varmasti kohta masennuslääkityksen, josta jaksan vähän iloita koska sit ehkä tää alkaa helpottaa. vihdoinkin, luojan kiitos.
olen muuten pahoillani sillä tää blogi on vähän ehkä sekava (vai?) mutta niin on mun ajatuksenikin :D kirjoittelen vielä ehkä huomenna lisää jos jaksan mutta jos mulla ei ole mitään kirjoitettavaa, niin en kirjoita.
heihei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti