...

noniin, en päässyt viime viikonloppuna kotiin joten en ole kirjoitellut. vointi oli kuulemma niin huono että lääkäri ja omahoitajani kokivat parhaaksi sen että jäin osastolle. no toisaalta ymmärrän, kyllähän mä ihan avoimesti myönsin että on semmonen olo että voisin tappaa itteni.

mut joo, syöminen ahdistaa edelleen. eilen oli kaverin synttärit joissa tuli syötyä liikaa ja vaikka mitä. en muutenkaa noudattanu ateriasuunnitelmaa muuten kun aamupalan suhteen. haluaisin silti ne viis kiloo pois vielä. mut en tiiä onnistuuko se osastolla mut ajattelin nyt taas vähän pienentää annoksia. jos vaikka jotain tapahtuis. yks päivä melkeen jo yritin oksentaakin mut onneks jäi vaan aikeeksi. mut ehkä jossain vaiheessa sitten teen sen. toivon kyllä etten joutuis sellaseen.

huomenna alotetaan mun masennuslääke, joka saattaa tehdä mut itsetuhoiseksi. sit mua seurataan varmaa 24/7. siitä tulee niin hauskaa (or not).

kaiken lisäksi joudun kantamaan huolta mulle tärkeästä ihmisestä jolla on samantyyppisiä ongelmia mut paljon pahempia. mä niin pelkään.

oon samanaikaisesti peloissani, vihanen, ahdistunu ja huolestunut. ja mulla on ikävä kotikoulun kavereita, musta tuntuu että jään niin paljosta paitsi, ja ne ei kohta välitä musta enää. vaikka niiden ansiosta sainkin apua. jos mulla ei olis rakastavaa perhettä, varmaan tappaisin itteni samantien.

tänään taas osastolle. kunpa pääsisin jo omaan kouluun. mut mä en oo tarpeksi terve siihen.