luin omakantaa ja mun vanhoja blogitekstejä ja mua hävettää mun käytös. antakaa jooko anteeks kaikki tää, mä lupaan yrittää jatkossa miettiä vähän mitä kirjoittelen. tai niin, oonhan mä noin sanonut ennenkin... i'll try.
mut joo. kuulumisia?
no tää viikonloppu on mennyt ihan kivasti. eilen tulin kotiin parin viikon tauon jälkeen, käytiin vähän jouluostoksilla (ja tuhlaamassa rahaa kaikkeen muuhunkin) ja syömässä ERITTÄIN hyvää ruokaa. sieltä mentiin katsomaan mun siskonpoikaa. oli ihanan piristävää nähdä häntäkin. tänään oon jonkin verran tehny jouluaskarteluja, hieman siivonnut, maksanut laskuja ja muuta kivaa. ja perjantaina olin todella ahkera, sain paljon aikaseks. mutta en vaan osaa olla itsestäni ylpeä. en sitten millään. tietenkin oon ilonen että jaksan tehdä jotain mutta tyytyväinen en ole.
muutenkin tää mun ilo ja into alkaa pikkuhiljaa hiipua. varmastikin huomisen takia. mulla alkaa aamulla intervalli joka kestää torstaihin asti. miten mä selviän siitä? mä en jaksais maata neljää päivää. viime viikolla olin kans osastolla muutaman päivän koska mun tila meni aika huonoksi. mun piti mennä vaan päivystykseen tikattavaksi mutta tulihan siitä m1-lähete. seuraavat pari päivää vaan makasin ja makasin, hyvä kun kävin syömässä ja ottamassa lääkkeet. se oli niiin tuskaa, aika meni hitaasti enkä pystynyt pyytämään apua. nyt en sentään oo niin huonossa kunnossa kuin pari viikkoa sitten mutta silti mulla on ihan kamalat kuumotukset että miten tässä käy. on vaan pakko selvitä siitäkin. jotenkin.
nyt mulla on menossa joulukuun ajan sopimus, että en vahingoita tai satuta itteeni. oon ihan hyvin pärjännyt, mitä nyt vähän repinyt ihoa irti mutta mitään sellasta niinsanotusti vaarallista en oo tehnyt. haluan pitää sen sopimuksen, suosittelen myös muita edes kokeilemaan vaikka kun tammikuu alkaa! muistat vaan että jos epäonnistut, et ole mitenkään epäonnistunut ihmisenä. se vois olla semmonen haaste, pieni testi että pystytkö siihen. kokeilkaa hei ihmeessä, se voi jopa auttaa pääsemään itsetuhoisuudesta eroon. tai en tiedä. mut ei sitä koskaan tiedä!
mutta siitä sopimuksesta huolimatta. haluan viiltää. hakata. raapia. ottaa monta pakettia lääkkeitä. se mua tällä hetkellä houkuttelee eniten. mua ei huvita elää vaikka meniskin ihan hyvin. mun tekee mieli itseäni satuttaa, siitä ei pääse mihinkään. mutta kun se sopimus on kirjallisena mun ovessa niin se aina muistuttaa mua siinä. no, onneks se oli vaan joulukuu...
mistä mä saisin vähän motivaatiota? mua pelottaa se huominen ihan helvetisti. voisin tehdä mitä tahansa ettei mun tarvis mennä sinne. ehkä mun vaan kannattais rikkoa se sopimus koska ei tästä näytä tulevan yhtään mitään.
yritä puhua tosta ahdistuksesta intervallin suhteen. sä selviät kyllä!
VastaaPoista