elämään pääsee vain harvat ja valitut

sinne meni se hyvä fiilis. mä voisin vetää ranteeni auki vaikka heti jos vaan ois jotain millä tehdä se. harmi vaan ettei ole. mä en oikeesti pääse pois täältä ikinä. koskaan. toivoin niin paljon et oisin saanu viettää viikonlopun kotona mut ehei. täällä ollaan ja pysytään. yks syy miks mä oon osastolla, on itsetuhoisuus ja ne ei tajua että se vaan lisääntyy kun joudun olla täällä. no, vietetään osastolla sitten loppuelämä, ihan sama. voi helvetti...

mä olisin halunnut elämän...