mulle kuuluu oikeasti ihan hyvää. eilen mut kirjattiin ulos osastolta, ja eilen myös oli mun viimeinen ect-hoitokerta tällä jaksolla.
terään en ole koskenut yli kuukauteen (...vaikka tuntuu että siitä olis pidempikin aika) ja haluan jopa elää. silti tuntuu vähän toivottomalta ja pakko-oireetkin häiritsee mua vähäsen. ahdistusta on vielä myös jonkin verran, joten siitäkään ei ole kokonaan eroon päästy. oma kroppakin ahdistaa mua, mutta itsekuria ei laihdutukseen oikeen löydy... haluaisin vaan niin paljon olla normaalipainoinen mutta saa nyt nähdä tuleeko tästäkään (vieläkään) mitään.
mutta eteenpäin ollaan taas menty valtavasti! toisin sanoen en oo enää tappamassa itseäni, mikä on iso asia mulle. kyllä mä sen tiedän että se kuolemanhalu sieltä taas tulee mutta niin kauan kuin se pysyy poissa, otan ilon irti ja yritän nauttia elämästä parhaani mukaan. :)
mut joo, ei mulla muuta. halusin vaan päivittää tätäkin välillä!
toivottavasti teille muillekin kuuluu edes jonkin verran hyvää.
Ihana kuulla!! <3
VastaaPoista<3
PoistaVoi että kuinka iloinen oon tästä postauksesta.
VastaaPoistaEikä niitä askeleita eteenpäin pysty ottamaan liian montaa kerralla ja aivan varmasti mennään vielä takapakkiakin. Masennus, ahdistus yms on vaan niin rankkoja juttuja ettei niistä noin vaan yhtäkkiä pääse kokonaan eroon. Mutta pienikin askel eteenpäin on iloitsimisen arvoinen ja voit olla itsestäsi ylpeä.
Jaksamisia <3 :)
niinpä! paljon kiitoksia ❤ :)
Poista