sunnuntai-iltana menin osastolle, maanantaina oli tarkoitus aloittaa ect-hoidot.
minäpä kuitenkin lukittaudun vessaan ja viillän ranteet auki. verta valui paljon muttei tarpeeksi. olin kuitenkin tyytyväinen, koska en ikinä ollu viiltänyt niin syvälle. mutta mun piti kuolla. ja henkiin jäätiin. päivystyksen kautta akuuttiosastolle, jossa nukuin yön eristyshuoneessa. siirto toiselle osastolle. maanantai-keskiviikko välisestä ajasta mulla on huonot muistikuvat. oksentamista eristyshuoneen lattialle, injektiolääkitystä ja lepositeitä. tänä aamuna pääsin lepositeistä pois, tilalle tuli vierihoito. pääsin sentään vihdoinäymään suihkussa ja sain puhtaat vaatteet päälle.
tästä jaksosta voi tulla pitkä. mutta mä en aio vielä luovuttaa itsemurhan suhteen. en edelleenkään halua elää. mä haluan pois täältä. vaikka äiti itkee ja sanoo rakastavansa mua, niin ei. ei se saa mun mieltä muuttumaan. oon itsekäs muttei voi mitään.
mun sisällä kuitenkin joku huutaa
pelastakaa mut itseltäni
ennenkuin on liian myöhäistä.
tää saa mut tosi tosi surulliseks.. :( ♥
VastaaPoista