mun tekee mieli viiltää. kunnolla. vaikka niin että veri lentää. mä haluan hypätä junan alle. ottaa kourallisen lääkkeitä. mitä vaan millä henki lähtis.
seuraava poliaika heinäkuun lopussa. mä en tuu pärjäämään tätä menoa.
mulla meni oikeasti hetken aikaa hyvin. en tiedä mitä tapahtui, älkää kysykö.
tää kaikki on yhtä tuskaa. miten tästä pitäis selvitä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti