perjantai 17. huhtikuuta 2015

epätoivoa ilmassa

oksentelu on tullut tavaksi. eilen yritin kuristaa itseni ja hoitajat ryntäsi huoneeseen ja vei multa vaatteetkin päältä. kaikki kamat lukkojen takana ja sairaalavaatteet päälle.

hakkaan päätä seinään. hoitajat ei pidä siitä ja käskee lopettamaan. mutta mä en osaa. mun on jollain keinolla satutettava itseäni, enkä keksi enää muuta kuin hakkaaminen.

mä haluan kuolla. tavallaan mä haluan myös elää. elämässä on niin paljon hyvääkin.

mä nousen täältä vielä, eikö niin?

6 kommenttia:

  1. Moi,

    löysin sun blogin tänään ja luin sen samantien alusta tähän hetkeen asti. Olet kiinnostava ja vaikutat muutenkin kivalta. Ja vaikkei ketään voikaan pakottaa elämään, toivon että jaksaisit vielä ja että sun olo paranisi. Ehkei sulla ole oikeanlaiset lääkkeet käytössä, kun oireilet noin pahasti lääkityksestä huolimatta..? Oli miten oli, tsemppiä kovasti! ♥ Moni täällä välittää susta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voiei kiitos! kyllä tää tästä. asiat selkeytyy ja alan nähdä itelleni tulevaisuutta. kiitos paljon <3

      Poista